Siirry pääsisältöön

Instagramin seuraajaringeistä

Astuin tavoitteellisen somen maailmaan tammikuussa ja tutustuin seuraajarinkeihin instassa. Olin mukana näissä muutamia viikkoja, kunnes tajusin että eihän noista oo mitään oikeaa hyötyä. Haluan että mua seurataan mun oman sisällön takia. Lopetinkin siis yhtä nopeasti kuin aloitinkin näihin rinkeihin osallistumisen.


On ollut aivan upeaa, että oma tili iskee ihmisiin ihan ilman mitään pakkoa seurata toisia, ilman mitään velvollisuuksia ja että porukka seuraa sua just sen takia, koska ne haluaa seurata! Se fiilis on oikeesti aivan tosi kiva. Mun jutut iskee ihmisiin, jes! 


Monet laittaa myös yksityisviesteillä näitä rinkejä. Ne on sellaisia jossa siirrät oman nimen listaan ykköseksi ja ”saat satoja seuraajia” tmv kun lähetät sen eteenpäin sun instakontakteille ja he eteenpäin taas omilleen jne. Eli näitä rinkejä tapahtuu ns hiljaisestikin. 


Onhan myös esim arvontoja, joissa kehoitetaan osallistumaan niin, että seuraa tiliä ja itselläkin pari yhteistyöarvontaa onkin ollut sellasia. Mutta tässäkin on se ero, että ketään ei pakoteta jäämään seuraajiksi, vaan he saavat vapaasti poistua. Näissä ringeissä on säännöt ja unfollaaminen esim on kiellettyä. 


Monet haluaa ja tekee nykyään yhteistöitä eri firmojen kautta. Nyt nämä firmatkin alkavat useammat olemaan jo perillä siitä, että se seuraajamäärä ei meinaa kaikkea. Katsotaan myös julkaisuiden kattavuutta sekä kuinka sitoutunutta porukkaa sulla on. Jos ne on hulppeasta seuraajaluvusta aivan paskat, voi olla aika varma ettei mitään yhteistöitä synny kovin helpolla. Jos sun julkaisut tavoittaa vaikka sata ihmistä ja sulla on 4500 seuraajaa, eihän se oikeasti kannata, koska selkeästi sulla ei oo sitä oikeasti aktiivista porukkaa siellä tilillä. 


Joten suosittelen jokaisen kokeilemaan ihan omilla siivillä tätä. Tekemään vähän ekstratyötä! Markkinoimaan omaa tiliään siellä missä vaan mahdollista. Käyttämään sen ajan siihen mieluummin, kuin pyörimässä ringeissä ja seuraamalla ihmisiä, joiden tili ei edes kiinnosta. Se on ainakin palkinnut omalla kohdalla. Parasta mitä voi olla on aito vuorovaikutus omien seuraajien välillä ja heistä onkin tullut tärkeä osa omaa jokapäiväistä elämää. ❤️

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

Kun meidän lapsi katosi

”Missä M on?” Mies kysyi? ”Häh, tossa terassilla seisoi ihan muutama sekunti sitten kun katsoin. Eikö se oo siellä enää?” Vastasin hämmentyneenä.  ”Ei.”  Juoksin pihalle huutamaan lasta nimeltä, ei vastausta. Mies huusi etupihalla. Juoksin suoraan metsään ilman kenkiä ja olin juuri kiipeämässä ison kaatuneen puun yli, kun mies huusi että lapsi löytyi! Hyvä luoja sitä helpotusta. Se tunne, kun helpotus valui jokaiseen raajaan. Huhhuh.  Lapsi oli mennyt talon nurkalle. Sinne ihmettelemään ötököitä, eikä ollut vastannut vaikka huudeltiin. Oli ollut ilmeisesti niin keskittynyt puuhiinsa. Jestas että lapset voi antaa sydämentykytyksiä vahemmilleen! Luojan kiitos lapsi löytyi.  Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella tuli tosiaan tää oma tapaus mieleen ja se aivan sairaan helpottunut tunne, kun lapsi löytyikin. Meinasin ruveta itkemään. Tässä ei mennyt tosiaan yhtään kauaa, kun lapsi oli hävinnyt meidän näkyvistä! Ne on tosi nopeita. Meillä on aidattu takapiha ja metsää, mutta metsä onkin mei