Siirry pääsisältöön

Päihderiippuvaista tai sairasta ei voi pelastaa

Jos perheessä tai ystäväpiirissä, tai ylipäätään missä tahansa on tekemisissä ihmisen kanssa, jolla on esim jokin riippuvuus tai sairaus, kohdistaa se meihin läheisiin tosi paljon odotuksia ulkopuolelta. Tuntuu että ulkopuoliset odottaa meiltä pelastamista ja muutenkin sitä, että laitetaan asiat kuntoon. Siinä vaiheessa kun ite heittää hanskat tiskiin saa älyttömän määrän kritiikkiä. Yleensä vielä sellaisilta, joilla ei ole hajuakaan mitä kaikkea sen ihmisen eteen on yritetty tehdä, kuinka monta vuotta on yritetty sitä ihmistä auttaa. Ihmisiä ei valitettavasti tosta noin vaan pelasteta. Se on mahdotonta. Se kun lähtee siitä ihmisestä itsestään ja hänen omasta halusta saada elämänsä kuntoon. Tää mun on pitänyt oppia itse kantapään kautta, kun poltin itseni loppuun yrittäessäni pelastaa päihderiippuvaista ihmistä vuosia, ihan turhaan. 


Missä kulkee se raja että pitää auttaa? Jossain vaiheessa on pakko vaan luovuttaa, kun läheinen ei itse näe käytöksessään mitään väärää. Hän oikeuttaa tekonsa tai käytöksen jollain syyllä. Tämä syy voi olla vaikka lapsuudentrauma, huono elämäntilanne tai sairaus, jne. Ketään ei tietenkään tulisi hylätä huonoina hetkinä, mutta ketään ei voi myöskään pelastaa väkisin, oli kuinka läheinen ihminen tahansa. Jos sä oot vuosia yrittänyt saada ihmiselle apua, eikä tapahdu mitään, alkaa jossain vaiheessa tajuamaan että kaikki se energia mitä sä annat itsestäsi menee vaan hukkaan. Joskus tähän ei tarvita edes vuosia. Joskus se, että ihminen käyttäytyy ja kohtelee toista todella alentuvasti ja epäkunnioittavasti saa olla syy siihen, että välit laitetaan jäähylle. Sulla on oikeus ajatella myös itseäsi ja omaa hyvinvointiasi ja jos se menee jo siitä kerrasta katki, niin sitten se menee. Meillä jokaisella on oikeus asettaa rajat just niin miten itse halutaan. Meillä on itsemäärämisoikeus. 


Meidän läheisten tehtävä ei ole pelastaa. Me voidaan ohjata oikeaan suuntaan ja yrittää olla tukena. Mutta jos se ei tuota tulosta tai jos käytös on todella alentavaa, loukkaavaa, satuttavaa tai epäterveellistä, ei sitä tarvi sietää edes hetkeä. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja jos myrkyllinen suhde alkaa verottamaan jo omaa jaksamista ja arjen pyörittämistä, ei siinä ole mitään järkeä jatkaa sellaista suhdetta. Monesti olen saanut lukea että on välinpitämätön kun ei toistuvasti yritä pelastaa ihmistä jolla menee huonosti. Et välitä kun et jääkään seisomaan vierelle huonolla hetkellä. Mulle on ihan terapeutitkin sanoneet että se ei ole edes terveellistä. Itse sitä oli vaikea tajuta ja vasta vuosia myöhemmin tajusin nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa. Mun piti ajatella myös mun omaa perhettä, itseäni ja lapsia. Aloin voimaan todella huonosti. 


Tää on syy, miksi nykyään paljon helpommin nostan kädet ilmaan näissä asioissa. Koska tiedän mitä se on, kun yritin vuosia pelastaa. En halua enää ikinä tuhlata elämääni sille, että muut saisivat hyvän elämän.  Turhaan. Tottakai yritän olla tukena ja ohjata oikeaan suuntaan, mutta niinkuin sanoin, mun tehtävä ei ole pelastaa ketään. Ja jos mä koen, että kaikesta siitä hetkenkin yrittämisestä ei ole mitään hyötyä ja saan jatkuvasti vain paskaa niskaan, niin en aio tuhlata enää aikaani. Enemmän kuin mielelläni palaan asiaan sitten kun asioista voi keskustella, sen voi tehdä rakentavasti sekä ihminen tiedostaa ongelmansa ja haluaa siihen apua. 

Ei se niinkään vaan mene että yhdellä on vastuu tehdä kaikkensa toisen hyvinvoinnin eteen. Happimaski laitetaan lennollakin itselle ensiksi, ennenkuin sille toiselle. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …