Siirry pääsisältöön

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksenjälkeisestä elämästä pt II

Sektion jälkeen kun puudutus alkaa loppumaan, tajuaa että hitto enhän mä pärjääkään pelkällä panadolillaKääntyminen on todella hankalaa kun haavaan sattuu, ilmaa on kertynyt ihan helvetisti niin että se pistää hartioihin asti todella kovaa. Pitäisi piereskellä hulluna, mutta itsellä ilma ei tullut juurikaan ulos asti. 



Olet ehkä saattanut törmätä sanaan jälkivuoto. Tämä on siis synnytyksenjälkeistä verivuotoa, jota saattaa hyvässä lykyssä kestää 8 viikkoa putkeen. Jee! Tänä aikana ei saa käydä saunassa, uimassa eikä harrastaa seksiä (tosin ei siinä sekään ihan heti mielessä ollut, jotkut hullut sitäkin harrastaa jo viikon päästä!) infektioriskin takia. Ai niin, sit se jälkivuoto saattaa loppua yhtäkkiä. Jatkuakseen taas uudestaan! 




Mutta entäs ne ekat menkat? No, ensimmäiset menkat synnytyksen jälkeen, oli se sitten sektio tai alatie, on aivan totaalisen hirveät. Siis se määrä vuotoa on aivan utopistista. Mulla tuli vartissa yösiteistä läpi, joita oli kaksi ja säikähdin niin kovaa, että soitin lääkäriin ja kävin siellä. Näähän alkoi tietysti just nukkumaanmenoaikaan, kuinkas muutenkaan! 

No, normaalia oli, mutta koska yllättäen seuraavana päivänä oli RISTIÄISET, sain lääkkeitä jotka himmasi tuota älytöntä vuotoa. Mielenkiintoiset ristiäiset oli, kun koko ajan sai miettiä valahtaako veret pitkin reisiä ja nimenantoseremoniasta tuleekin uhrilahjamenoa. Huhhuh



Kukaan ei myöskään kertonut mulle babybluesista, joka saattaa tulla synnytyksen jälkeen. Siinä mieliala menee todella alas. Siis varsinkin illat oli tosi hirveitä. Ahdistaa ja vituttaa kaikki. Ahdisti sekin kun porukkaa tuli katsomaan vauvaa, niin ne sai vaan lähteä kun vauva alkoi huutamaan. Sinne mä jäin, huutavan vauvan kanssa. Tuntui jotenkin tosi yksinäiseltä. Tää masisfiilis menee normaalisti ohi muutamassa viikossa, mutta jos ei mee niin asiasta kannattaa puhua neuvolassa. Kyseessä saattaa silloin olla synnytyksenjälkeinen masennus
Maidonnousu saattaa myös olla yllättävä tekijä. Se ei välttämättä nouse edes heti, vaan saattaa mennä muutama päivä. Tähän saattaa myös liittyä lämmönnousua, kuten allekirjoittaneella. Ja kun maito alkoi sitten kunnolla nousemaan, se oli todella epämukavan tuntuista. Se jopa sattui! Itselleni siunaantui vielä ”suihkutissit” eli maitoa oli joka saatanan suunnassa kun aloin imettämään ja ne tosiaan suihkusi sitä maitoa. Beautiful. 



Joskus imetykseen liittyy myös muutakin kipua, esim jos rinta tulehtuu. Jos ei säännöllisesti tyhjää rintojaan, saattaa se tukkeutua ja sit on helvetti irti. Joten muista myös yöllä säännöllinen tyhjennys. 


Nämä siis täysin omia asioita joita olisin halunnut tietää. Mitä sä olisit halunnut tietää? 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …