Siirry pääsisältöön

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt II

Sektion jälkeen kun puudutus alkaa loppumaan, tajuaa että hitto enhän mä pärjääkään pelkällä panadolilla. Kääntyminen on todella hankalaa kun haavaan sattuu, ilmaa voi olla kertynyt niin, että se pistää hartioihin asti todella kovaa. Pitäisi piereskellä hulluna (siis ne oikeasti sanoo että sektion jälkeen pitää piereskellä), mutta itsellä ilma ei tullut juurikaan ulos asti. Ja se sattui 🥵



Olet ehkä saattanut törmätä sanaan jälkivuoto. Tämä on siis synnytyksenjälkeistä verivuotoa, jota saattaa hyvässä lykyssä kestää 8 viikkoa putkeen. Jee! Tänä aikana ei saa käydä saunassa, uimassa eikä harrastaa seksiä infektioriskin takia. Seksi ei kyllä ihan heti mielessä ollutkaan synnytyksen jälkeen, oli se sitten sektio tai alatie. Ai niin, sit se jälkivuoto saattaa loppua yhtäkkiä. Jatkuakseen taas uudestaan! 




Mutta entäs ne ekat menkat? No, ensimmäiset menkat synnytyksen jälkeen (oli sekin sitten sektio tai alatie) on aivan totaalisen hirveät. Siis se määrä vuotoa on aivan utopistista. Mulla tuli vartissa yösiteistä läpi, joita oli kaksi ja säikähdin niin kovaa, että soitin lääkäriin ja kävin siellä. Näähän alkoi tietysti just nukkumaanmenoaikaan, kuinkas muutenkaan! 

No, normaalia se kuulemma oli, mutta koska mun tuurilla seuraavana päivänä oli RISTIÄISET, sain lääkkeitä jotka himmasi tuota älytöntä vuotoa. Mielenkiintoiset ristiäiset oli, kun koko ajan sai miettiä valahtaako veret pitkin reisiä ja nimiseremoniasta tuleekin uhrilahjamenoa. Huhhuh. 



Kukaan ei myöskään kertonut mulle babybluesista, joka saattaa tulla synnytyksen jälkeen. Siinä mieliala menee todella alas. Siis varsinkin illat oli tosi hirveitä. Ahdistaa ja vituttaa kaikki. Ahdisti sekin kun porukkaa tuli katsomaan vauvaa, niin ne sai vaan lähteä kun vauva alkoi huutamaan. Sinne mä jäin, huutavan vauvan kanssa. Tuntui jotenkin tosi yksinäiseltä. Tää masisfiilis menee normaalisti ohi muutamassa viikossa, mutta jos ei mee niin asiasta kannattaa puhua neuvolassa. Kyseessä saattaa silloin olla synnytyksenjälkeinen masennus. 
Maidonnousu saattaa myös olla yllättävä tekijä. Se ei välttämättä nouse edes heti, vaan saattaa mennä muutama päivä. Tähän saattaa myös liittyä lämmönnousua, kuten allekirjoittaneella. Ja kun maito alkoi sitten kunnolla nousemaan, se oli todella epämukavan tuntuista. Se jopa sattui! 



Joskus imetykseen liittyy myös muutakin kipua, esim jos rinta tulehtuu. Jos ei säännöllisesti tyhjää rintojaan, saattaa se tukkeutua ja sit on helvetti irti. Joten muista myös yöllä säännöllinen imetys/tyhjennys. 

Tässä osa 1 https://www.neljanlapsentornadoblogi.fi/2020/06/asioita-joita-kukaan-ei-kertonut.html?m=1

Nämä siis täysin omia asioita joita olisin halunnut tietää. Mitä sä olisit halunnut tietää? 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv
11 kommenttia
Lue lisää

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kun meidän lapsi katosi

”Missä M on?” Mies kysyi? ”Häh, tossa terassilla seisoi ihan muutama sekunti sitten kun katsoin. Eikö se oo siellä enää?” Vastasin hämmentyneenä.  ”Ei.”  Juoksin pihalle huutamaan lasta nimeltä, ei vastausta. Mies huusi etupihalla. Juoksin suoraan metsään ilman kenkiä ja olin juuri kiipeämässä ison kaatuneen puun yli, kun mies huusi että lapsi löytyi! Hyvä luoja sitä helpotusta. Se tunne, kun helpotus valui jokaiseen raajaan. Huhhuh.  Lapsi oli mennyt talon nurkalle. Sinne ihmettelemään ötököitä, eikä ollut vastannut vaikka huudeltiin. Oli ollut ilmeisesti niin keskittynyt puuhiinsa. Jestas että lapset voi antaa sydämentykytyksiä vahemmilleen! Luojan kiitos lapsi löytyi.  Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella tuli tosiaan tää oma tapaus mieleen ja se aivan sairaan helpottunut tunne, kun lapsi löytyikin. Meinasin ruveta itkemään. Tässä ei mennyt tosiaan yhtään kauaa, kun lapsi oli hävinnyt meidän näkyvistä! Ne on tosi nopeita. Meillä on aidattu takapiha ja metsää, mutta metsä onkin mei
Lähetä kommentti
Lue lisää