Siirry pääsisältöön

Ajankäyttö lapsiperheessä

(Ja lisää kuvia kodin kaaoksesta 😂)

Kun sulla on lapsia, omasta ajasta tulee todella kallisarvoista. Siis ne pienet hetket on kultaakin kalliimpia, kun saa olla iltaisin itsekseen. Taas varmaan ne, joiden mielestä ei saisi haluta sitä omaa-aikaa kun lapsia tekee, pyörittelee päätään niin että niskanikamat rutisee. 

Kun koko päivän kuuntelee kiukuttelua ja tappelua, niin todellakin sitä odottaa sitä iltaa kuin kuuta nousevaa. Kun joku ei vaadi kaiken aikaa jotain ja roiku sussa kiinni. Kaikki te, jotka kommentoitte että lasten kanssa pitää olla 247, niin en ajatellut olla nyt, enkä koskaan joka ikistä tuntia vuorokaudessa lapsissani kiinni. Rakastan sitä, että saan olla myös hetken kahden, vain minä ja mun iltapalasämpyläni. 



Jokainen sekunti ja minuutti on tärkeää, ennenkuin joku taas herää. Kun lapset saa nukkumaan, pitää äkkiä hyökätä sohvalle iltapalan kanssa. Pitää keritä nauttimaan siitä pienestä oman ajan rippeestä, joka on maksimissaan tunti tai kaksi illassa, ennenkuin itse väsähtää tai joku lapsista herää. Pitää saada jossain vaiheessa nollattua se päivän huutokuormitus. 

Taustalla lamppu, joka purettiin osiin myyntiä varten. Ihan kaikkea lapsetkaan ei kerkee tuhoamaan 😂


Siksi en halua tehdä MITÄÄN ylimääräistä enää iltaisin. Meillä ei todellakaan siivota, tiskata tai etsitä sukille pareja lasten mentyä nukkumaan. Ehei, ei todellakaan! Mä viikkaan itseni nätisti sohvalle ja syön iltapalani ihan rauhassa kaiken sen kaaoksen keskellä. Eikä muuten tee yhtään tiukkaa. Katellaan sit seuraavana päivänä uudestaan sitä siivoamista, mikä on sekin kyllä neljän pienen lapsen perheessä niin turhaa työtä kuin voi vaan olla. Siksi en enää osaa sitä stressatakaan. 

Aamulla olisi varmasti ihana herätä siistiin kotiin, mutta meillä ei olisi mitään hengähdystaukoa, jos illasta alettaisiin uusiksi siivoamaan.

Tässä muistipelissä taitaa mennä hetki 🥵


Pystytkö sä rentoutumaan kaaoksen keskellä vai onko illalla pakko kerätä kamat kasaan, viikata vaatteet ja laittaa tiskit? 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa.  Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta.  Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle.  Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”   Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se