Oon paska äiti. En osaa olla äiti. Mulla ei oo äitigeeniä, en halua leipoa, en halua leikkiä leluilla, en halua askarrella. Tykkään olla lasteni kanssa, mutta en tykkää mistään noista lasten jutuista. Tykkään höpöttää, kutitella, jutella, ihmetellä asoita. Kertoa lapsille elämästä. Tykkään halailla, pussata, läheisyydestä. Maata lattialla ja nauraa hassulle jutuille. Kertoa vitsejä. Onko se väärin? En tiedä. Mutta siltä se tuntuu, kun leikit ja askartelut ei kiinnosta, vaan tuntuu pikemminkin helvetiltä maanpäällä. Jo pienenä mun sisko valitti mulle, kun en leikkinyt leluilla. Saatoin aloittaa jonkun leikin ja lopettaa melkein heti. Olin tylsä. Musta tuntuu että olin ulkona vaan koko ajan, leikkimässä pihaleikkejä, riehumassa, juoksentelemassa. En pystynyt keskittymään sisällä mihinkään tiettyyn leikkiin ja tuntuu että en pysty nytkään. Se että pitäisi leikkiä jotain ahdistaa ja ärsyttää. Oon oikeasti yrittänyt, mutta se on vaikeaa! Tietenkään en lapsille tätä näytä niin isosti, mutt
Lapsiperhearkea, missä paskatkaan päivät ei oo tabu. Täältä löydät ne kuvat ja aiheet, jotka muut pitävät poissa somesta! Insta: @tornadoblogi