Siirry pääsisältöön

Verenhukka, 3 asteen repeämä, sektio. Synnytystarinani

Meidän kuopuksen syntymään mies ei kerinnyt mukaan ja se on aika hauska tarina se! Olin vahingossa ennustanut täydellisesti miten tässä tulee käymään 😂 Mutta aloitetaan ekasta.

Esikoinen

Syntyi sektiolla, 37+3 aivan valtavien turvotusten takia. Ei ollut raskausmyrkytystä, mutta turvotus oli niin kamalaa että en pystynyt kävelemään kunnolla. Neste puski jopa jaloista ihan ulos asti, mikä oli tosi creepyä. Jalat näytti ihan vauvan jaloilta turvotuksen takia. Paino nousi kauheasti, yli 33kg. 



Vauvan keuhkot eivät olleet kunnolla kehittyneet ja hän hörppäsi lapsivettä keuhkoihin, joten joutui teholle viikoksi. Alkuvaiheessa vauvalla epäiltiin mm suu- ja kitalakihalkiota jostain kumman syystä, sekä munuaisten vajaatoimintaa, koska ei virtsannut vuorokauden aikana. No, ne osoittautui turhiksi epäilyiksi, vauvalla oli kaikki kunnossa. Imetys epäonnistui ja äitiys oli valtava shokki. Korvikkeella mentiin ja äitiyteen tottui pikkuhiljaa. Vauva oli 3330g ja 48cm, py 37cm. 




Toinen

Syntyi rv 41+, korkea lapsivedenmeno. Käynnistettiin siis, koska korkeassa vedenmenossa on infektiovaara. Tmv. Synnytin siis sektion jälkeen alateitse ekaa kertaa ja se oli aivan helvetin raskas ja pitkä synnytys. Supistukset olivat kauheita, repesin niin että jouduin leikkaussaliin tikattavaksi. Vauva avustettiin imukupilla ulos. Menetin pari litraa verta. 




Seuraavana päivänä kätilöitä tuli kaksi mun huoneeseen syyllistämään mua katetrista ja siitä, että makoilen vaan. Yrittivät nostaa mua ylös, mutta meinasin pyörtyä. Kysyivät että miksi mulla on katetri, vastasin että siksi koska se mulle laitettiin koska en saa kuulemma nousta minnekään. Ottivat katetrin pois ja lähtivät. Yhtäkkiä tulivat takaisin veripussien kanssa jotka lääkäri oli jo edellisenä päivänä määrännyt verenmenetyksen takia. 




Myöhemmin lääkärin kanssa synnytystä läpi käydessämme hän sanoi olleensa tosi vihainen kun eivät olleet heti silloin yöllä antaneet verta mulle, vaikka oli sen jo synnytyksen jälkeen määrännyt. Vauva 3900g, 52cm ja py 37cm. Imetys epäonnistui ja koin aivan valtavan imetyspettymyksen. 


Kolmas

Syntyi myös alakautta, käynnistettiin rv 38+4 koska iso vauva, mutta loppujen lopuksi mentiin omilla supistuksilla. Vauva syntyi siis alakautta, oli 4645g, 52cm ja py 37cm. Sain kolmannen asteen repeämän (sulkijalihas repesi) ja jouduin taas tikattavaksi leikkuriin. Silti tää oli synnytys josta pystyin heti istumaan ja kävelemään normaalisti. Hassua! 



Sain synnärillä flunssan ja 2 viikon iässä myös vauva joutui takaisin osastolle koska hänelle tuli rs -virus. Se oli kyllä kamalaa, pelkäsin että vauva kuolee. 6 päivää oltiin osastolla ja vauva parani onneksi. Jälkitautina sai korvatulehduksen ja sai antibioottikuurin jo noin pienenä. Repeämän kanssa eläminen on sujunut suht hyvin, pieniä ongelmia oli alkuun. Täysimetys onnistui ekaa kertaa. 



Neljäs

Syntyi 38+4. Mies oli menossa Helsinkiin (asutaan Vaasassa) ja mietti että ei mene koska viikot on jo noin pitkällä. Sanoin nauraen että hitto, koska nää olisi syntynyt silloin kuin pitäis? Ja ”pakotin” miehen lähtemään. Sanoin että ainahan sieltä pääsee takas. Vitsailin että ”Parkanon kohdalla laitan sulle viestiä miten lapsivedet on menny ja että nyt tää syntyy!” 



No, mentiin nukkumaan, unen läpi oli koko yön tullut kipeitä supistuksia mut en ollut edes reagoinut niihin, koska koko raskaus oli ollut yhtä kolotusta 😂 Mies oli jo aikaisin aamusta lähtenyt kun ite heräsin joskus 6-7 välillä. Kävin vessassa pissalla ja pyyhin. Tuntui oudolta. Katoin paperia jossa oli verta. Kipeä supistus tuli. Sit pyyhin uudestaan ja tuli taas verta, ilmeisesti se kuuluisa limatulppa irtosi. Supisti. Alkoi lorisemaan lapsivettä. Laitoin miehelle viestiä että apua, tää syntyy nyt! Mies oli siellä helvetin PARKANOSSA JUST!!! 😂 Olin ennustanut koko hiton jutun! Mies siis matkusti Tampereelle ja samantien takas Vaasan junaan ja vauhdilla Vaasaan. 



Mulle oltiin viimeisimmän synnytyksen ja 3 asteen repeämän takia tekemässä sektiota. Mies ei ehtinyt mukaan, mutta mua ei edes harmittanut sinänsä, koska sektio oli sellainen missä koko ajan on kauhea hälinä. Mua pidettiin kädestä ja rauhoitettiin (piikkikammo ja se hiton puudutus ei meinannut onnistua). Mies pääsi saliin just kun mua tikattiin umpeen. Vauva 4100g, 52cm ja py 37cm. Täysimetys onnistui myös tälläkertaa. Ja kyllä. Kaikilla päänympärys sama 😂❤️ 







 Tälläsiä tarinoita! Jäikö sulle jotain kysyttävää, vastaan mielelläni! 😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …