Siirry pääsisältöön

Lasten pitäisi antaa kuolla mieluummin nälkään, kuin laittaa kouluun

Kuten ei kellekään varmaan tullut yllätyksenä, uusi äitien musta on syyllistää myös siitä, miten laitoit lapsesi kouluun kahdeksi viikkoa. ”Kaksi viikkoa on lyhyt aika”, ”minun mielestäni (ah, nää mielipiteet ❤️) on tyhmää laittaa lapset kouluun kahdeksi viikoksi”. Jne. 

Onko ihmiset oikeasti noin umpimielisiä, vai eivätkö ihmiset tajua, että tää ei enää ole mikään valinta? Meillä on ensinnäkin oppivelvollisuus ja toiseksi se, että enää et voi hakea kelalta tukea siihen,  jos olet palkattomalla. Eli rahaa ei tipu mistään. En tiedä teistä, mutta meillä jo se hetkenkin palkattomalla oleminen heilautti taloutta ihan kivasti. 



Kolmanneksi se, että on aika saatanan hankalaa taiteilla töiden ja etäopintojen välillä, hoitaen myös kolme muuta lasta koululaisen ohella. Mulla on vaan osa-aikatyö ja tää oli ihan hirveää säätämistä. En halua edes kuvitella miten päin helvettiä kaikki olis mennyt, jos olisin vielä mun vuorotyössä. Koululaisella ei ollut edes kunnon rauhaa, kun kaikki sekoiltiin täällä kotona, sisarukset tappelee ja huutaa, minä yritän pitää taloa pystyssä ja kaikki tyytyväisinä.

Koska sulkua ei ollut hallituksen mukaan tarvetta jatkaa, eikä meillä kukaan kuulu riskiryhmään, en nää sitäkään vaihtoehtoa hyväksi että jäädään rahattomana kotiin ja sit lapset esim nääntyy nälkään. Mutta ilmeisesti se vaihtoehto olisi ollut täysin ok ja hyväksyttävä.



Mä en vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää miksi helvetissä ihmiset syyllistää myös tästä. Ihanko oikeasti ihmiset ajattelee, että siksi me kaikki jotka olemme laittaneet lapsemme kouluun, laitoimme lapsemme kouluun sen takia, koska emme kykenisi hoitamaan heitä itse ja että lasten pitäisi saada äkkiä apua. 

Tota noin niin, huomaatteko muuten ristiriidan tossa 😂 Eli tässähän ne sitä apua sitten saa jos asia olisi näin, koska pääsivät kouluun, jossa saa mm lounaan ja sitä konkreettista opetusta. Ai että mä tykkään ihmisten idiotismista koko ajan vaan enemmän. 



Miksi ihmiset syyllistää toisia joka asiasta? Voisko jokainen hoitaa vaan sen oman tonttinsa? Tässä oltais varmaan edelleen kotona jos se olisi mahdollista tai edelleen pakollista. Mutta koska se EI ole, niin on tosi hankala kotiin jäädä. Koittakaa ajatella välillä laatikon ulkopuolelta. Kiitos. 🙌🏻

Kommentit

  1. Ugh! Juurikin näin. Jokainen perhe juuri niin kun parhaaksi asian näkee. Ei ole toisen asia kuinka toinen asian hoitaa. Valinnat tehdään ja niiden kanssa eletään eikä se kaipaa ulkopuolisen moraalisointia. Keskustelua voi asiasta käydä mutta moraalisoinnin ja syyllistämisen voi jättää tästä pois.

    Minä jos en olisi kotiäiti voisi olla että meidänkin ratkaisu olisi aivan toisenlainen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

Kun meidän lapsi katosi

”Missä M on?” Mies kysyi? ”Häh, tossa terassilla seisoi ihan muutama sekunti sitten kun katsoin. Eikö se oo siellä enää?” Vastasin hämmentyneenä.  ”Ei.”  Juoksin pihalle huutamaan lasta nimeltä, ei vastausta. Mies huusi etupihalla. Juoksin suoraan metsään ilman kenkiä ja olin juuri kiipeämässä ison kaatuneen puun yli, kun mies huusi että lapsi löytyi! Hyvä luoja sitä helpotusta. Se tunne, kun helpotus valui jokaiseen raajaan. Huhhuh.  Lapsi oli mennyt talon nurkalle. Sinne ihmettelemään ötököitä, eikä ollut vastannut vaikka huudeltiin. Oli ollut ilmeisesti niin keskittynyt puuhiinsa. Jestas että lapset voi antaa sydämentykytyksiä vahemmilleen! Luojan kiitos lapsi löytyi.  Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella tuli tosiaan tää oma tapaus mieleen ja se aivan sairaan helpottunut tunne, kun lapsi löytyikin. Meinasin ruveta itkemään. Tässä ei mennyt tosiaan yhtään kauaa, kun lapsi oli hävinnyt meidän näkyvistä! Ne on tosi nopeita. Meillä on aidattu takapiha ja metsää, mutta metsä onkin mei