Siirry pääsisältöön

Lasten pitäisi antaa kuolla mieluummin nälkään, kuin laittaa kouluun

Kuten ei kellekään varmaan tullut yllätyksenä, uusi äitien musta on syyllistää myös siitä, miten laitoit lapsesi kouluun kahdeksi viikkoa. ”Kaksi viikkoa on lyhyt aika”, ”minun mielestäni (ah, nää mielipiteet ❤️) on tyhmää laittaa lapset kouluun kahdeksi viikoksi”. Jne. 

Onko ihmiset oikeasti noin umpimielisiä, vai eivätkö ihmiset tajua, että tää ei enää ole mikään valinta? Meillä on ensinnäkin oppivelvollisuus ja toiseksi se, että enää et voi hakea kelalta tukea siihen,  jos olet palkattomalla. Eli rahaa ei tipu mistään. En tiedä teistä, mutta meillä jo se hetkenkin palkattomalla oleminen heilautti taloutta ihan kivasti. 



Kolmanneksi se, että on aika saatanan hankalaa taiteilla töiden ja etäopintojen välillä, hoitaen myös kolme muuta lasta koululaisen ohella. Mulla on vaan osa-aikatyö ja tää oli ihan hirveää säätämistä. En halua edes kuvitella miten päin helvettiä kaikki olis mennyt, jos olisin vielä mun vuorotyössä. Koululaisella ei ollut edes kunnon rauhaa, kun kaikki sekoiltiin täällä kotona, sisarukset tappelee ja huutaa, minä yritän pitää taloa pystyssä ja kaikki tyytyväisinä.

Koska sulkua ei ollut hallituksen mukaan tarvetta jatkaa, eikä meillä kukaan kuulu riskiryhmään, en nää sitäkään vaihtoehtoa hyväksi että jäädään rahattomana kotiin ja sit lapset esim nääntyy nälkään. Mutta ilmeisesti se vaihtoehto olisi ollut täysin ok ja hyväksyttävä.



Mä en vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää miksi helvetissä ihmiset syyllistää myös tästä. Ihanko oikeasti ihmiset ajattelee, että siksi me kaikki jotka olemme laittaneet lapsemme kouluun, laitoimme lapsemme kouluun sen takia, koska emme kykenisi hoitamaan heitä itse ja että lasten pitäisi saada äkkiä apua. 

Tota noin niin, huomaatteko muuten ristiriidan tossa 😂 Eli tässähän ne sitä apua sitten saa jos asia olisi näin, koska pääsivät kouluun, jossa saa mm lounaan ja sitä konkreettista opetusta. Ai että mä tykkään ihmisten idiotismista koko ajan vaan enemmän. 



Miksi ihmiset syyllistää toisia joka asiasta? Voisko jokainen hoitaa vaan sen oman tonttinsa? Tässä oltais varmaan edelleen kotona jos se olisi mahdollista tai edelleen pakollista. Mutta koska se EI ole, niin on tosi hankala kotiin jäädä. Koittakaa ajatella välillä laatikon ulkopuolelta. Kiitos. 🙌🏻
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Lasten ja hellan välissä18. toukokuuta 2020 klo 2.14

    Ugh! Juurikin näin. Jokainen perhe juuri niin kun parhaaksi asian näkee. Ei ole toisen asia kuinka toinen asian hoitaa. Valinnat tehdään ja niiden kanssa eletään eikä se kaipaa ulkopuolisen moraalisointia. Keskustelua voi asiasta käydä mutta moraalisoinnin ja syyllistämisen voi jättää tästä pois.

    Minä jos en olisi kotiäiti voisi olla että meidänkin ratkaisu olisi aivan toisenlainen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv
11 kommenttia
Lue lisää

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa.  Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta.  Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle.  Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että
2 kommenttia
Lue lisää

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”   Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se
6 kommenttia
Lue lisää