Siirry pääsisältöön

Lasten pitäisi antaa kuolla mieluummin nälkään, kuin laittaa kouluun

Kuten ei kellekään varmaan tullut yllätyksenä, uusi äitien musta on syyllistää myös siitä, miten laitoit lapsesi kouluun kahdeksi viikkoa. ”Kaksi viikkoa on lyhyt aika”, ”minun mielestäni (ah, nää mielipiteet ❤️) on tyhmää laittaa lapset kouluun kahdeksi viikoksi”. Jne. 

Onko ihmiset oikeasti noin umpimielisiä, vai eivätkö ihmiset tajua, että tää ei enää ole mikään valinta? Meillä on ensinnäkin oppivelvollisuus ja toiseksi se, että enää et voi hakea kelalta tukea siihen,  jos olet palkattomalla. Eli rahaa ei tipu mistään. En tiedä teistä, mutta meillä jo se hetkenkin palkattomalla oleminen heilautti taloutta ihan kivasti. 



Kolmanneksi se, että on aika saatanan hankalaa taiteilla töiden ja etäopintojen välillä, hoitaen myös kolme muuta lasta koululaisen ohella. Mulla on vaan osa-aikatyö ja tää oli ihan hirveää säätämistä. En halua edes kuvitella miten päin helvettiä kaikki olis mennyt, jos olisin vielä mun vuorotyössä. Koululaisella ei ollut edes kunnon rauhaa, kun kaikki sekoiltiin täällä kotona, sisarukset tappelee ja huutaa, minä yritän pitää taloa pystyssä ja kaikki tyytyväisinä.

Koska sulkua ei ollut hallituksen mukaan tarvetta jatkaa, eikä meillä kukaan kuulu riskiryhmään, en nää sitäkään vaihtoehtoa hyväksi että jäädään rahattomana kotiin ja sit lapset esim nääntyy nälkään. Mutta ilmeisesti se vaihtoehto olisi ollut täysin ok ja hyväksyttävä.



Mä en vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää miksi helvetissä ihmiset syyllistää myös tästä. Ihanko oikeasti ihmiset ajattelee, että siksi me kaikki jotka olemme laittaneet lapsemme kouluun, laitoimme lapsemme kouluun sen takia, koska emme kykenisi hoitamaan heitä itse ja että lasten pitäisi saada äkkiä apua. 

Tota noin niin, huomaatteko muuten ristiriidan tossa 😂 Eli tässähän ne sitä apua sitten saa jos asia olisi näin, koska pääsivät kouluun, jossa saa mm lounaan ja sitä konkreettista opetusta. Ai että mä tykkään ihmisten idiotismista koko ajan vaan enemmän. 



Miksi ihmiset syyllistää toisia joka asiasta? Voisko jokainen hoitaa vaan sen oman tonttinsa? Tässä oltais varmaan edelleen kotona jos se olisi mahdollista tai edelleen pakollista. Mutta koska se EI ole, niin on tosi hankala kotiin jäädä. Koittakaa ajatella välillä laatikon ulkopuolelta. Kiitos. 🙌🏻

Kommentit

  1. Ugh! Juurikin näin. Jokainen perhe juuri niin kun parhaaksi asian näkee. Ei ole toisen asia kuinka toinen asian hoitaa. Valinnat tehdään ja niiden kanssa eletään eikä se kaipaa ulkopuolisen moraalisointia. Keskustelua voi asiasta käydä mutta moraalisoinnin ja syyllistämisen voi jättää tästä pois.

    Minä jos en olisi kotiäiti voisi olla että meidänkin ratkaisu olisi aivan toisenlainen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Läski wt -mutsi ja rumat kakarat”

Mun blogisivuille tuli viikonloppuna joku ihme pahanmielen purkaus -hyökkäys. Sain ihan jäätäviä kommentteja tänne blogiin. Oon kyllä odotellut tätä tapahtuvaksi, mutta yllätys oli se, että ne kaikki tuli saman päivän aikana ja loppui, kun vaihdoin asetuksista että vain google -tilin omistavat voivat tänne kommentoida.

Läheisten kanssa epäiltiin, että takana on yksi sama ihminen, tai maksimissaan kaksi. Kirjoitustyyli oli niin samanlaista. Ja selkeästi kyseessä ei ollut mikään random ryöppy, vaan suunniteltu hyökkäys kun kommentit tulivat noin järjestelmällisesti lyhyen ajan sisään.



Vaikka mun ulkonäköä on ruodittu jossain facen ryhmissä ja äitiydestä ihan mun vitseihin asti siellä whatsappryhmässä niiden muiden äitien osalta, niin yllätti kyllä miten erilaista tää blogiin kirjoittelu oli. Jotenkin tosi vaikea oli suhtautua niihin, kun en tiennyt pitääkö ne julkaista blogiin ja vastata näille tyypeille, vai antaa olla? Päädyin jakamaan niitä instan puolelle ja sain aivan valtavasti pa…

Kun tarvin muiden mielestä ammattiapua

Mun ei oo tarkoitus loukata tällä ketään yhden lapsen vanhempaa, jonka lapsi on pieni. Mä vihasin ja vihaan edelleen sitä, että sanotaan ”odota kun se lapsi kasvaa”, mutta nyt mun on pakko sanoa se. Ja muistakaa että en tarkoita tällä tekstillä mitään pahaa nuoria yhden lapsen äitejä kohtaan. 🙏🏻 Vaan korostaa näitä meidän täysin eri lähtökohtia. Mutta nyt seuraa todella pitkä avautuminen näistä mua loukanneista ihmisistä. 
Musta siis puhuivat paskaa juurikin nuoret, parikymppiset yhden pienen lapsen vanhemmat (okei, yksi kolmekymppinenkin kolmen lapsen poikkeus siellä oli myös sekä yksi kahden lapsen äiti, mutta jo alkuun tuli aika selväksi että he rakastaa jauhaa muista, joten..). He arvostelivat mun äitiyttä ja mua ihmisenä tosi kurjalla tavalla ja spekuloivat mun elämää tosi rankasti.


Mä sain sanottua oman kantani kyllä, lisäsin ne uuteen ryhmään, sanoin oman näkemykseni ja lähdin vetään. Mutta se mitä mä en sanonut, mitä mä olisin halunnut sanoa joka tuli vasta myöhemmin mun miel…