Siirry pääsisältöön

Lapsen aivoista löytyi poikkeama

Oli aika kamalaa aikaa vapun alla meillä. Meidän 3v joutui sairaalaan ja aivoista löytyi jotain ylimääräistä.

Palataan kuitenkin vielä vähän takaisin siihen, mistä tää kaikki on lähtenyt. Eli meidän 3v on kärsinyt säännöllisen epäsäännöllisesti vatsakivuista ja yöllisestä oksentelusta. Nämä oireet ovat nyt ajansaatossa pahentuneet ja vihdoin ollaan päästy tutkimuksiin tästä asiasta. Kerittiin niissä verikokeissa ja muissa käydä, kun seuraavalla viikolla niistä, eli tuo vappuviikko joka just oli, pahenivat oireet ihan kunnolla. Yleensä päivisin saattaa tulla vatsakipukohtaus, joka menee nopsaa ohi. Edeltävänä päivänä oli tullut tuollainen kohtaus mutta sekin oli mennyt nopeasti ohi, mutta nyt sinä päivänä kun jouduimme lähteä sairaalaan, se ei tosiaan mennyt millään ohi. Sairaalassa oireet jatkuivat ja lapsi vaikutti siltä, että ei edes reagoisi mihinkään juurikaan. Lapsi otettiin onneksi osastolle, mutta oireet jatkuivat vielä seuraavana päivänäkin. Tutkimuksia tehtiin.



Olin ollut tosi huolissani että mahassa olisi jotain tai suolistossa, joten tuli tosi isona yllätyksenä että halusivat myös tutkia päätä. Itse en ollut mukana sairaalassa, vaan lapsi oli isänsä kanssa, joten en yhtään tiedä että mikä kuvaus oli ensiksi tehty. Mutta ekasta ei tosiaan löytynyt mitään (kuvittelisin sen ekan olleen magneettikuvaus, en ole varma tosin yhtään.). Seuraavana päivänä olikin toinen kuvaus ja sieltä paljastui jokin kirkastuma otsassa. Mitään varmaa ei kukaan osannut sanoa, mutta väläyteltiin epilepsian mahdollisuutta. Olin koko päivän odottanut tulevaa tutkimusta ja hermostuneena odottelin muiden lasten kanssa kotona tietoja. Sitten kun se puhelu tuli että sieltä aivoista ihan oikeesti on löydetty jotain poikkeamaa, meinasin kuolla. Olo oli ihan hirveä. Vaikka se olisikin ”vain epilepsia”, tuntui ihan kamalalta. Sain poikkeusluvalla käydä sairaalassa koska miehen piti saada tarvikkeita. Juttelin lääkärin kanssa joka vakuutteli, että mistään kasvaimesta ei ole kyse. Seuraavana päivänä tutkimukset taas jatkuisivat ja otettaisiin pidempi eeg (aivosähkökäyrä) jossa tunti nukutaan ja tunti valvotaan.



Seuraava päivä oli myös yhtä tuskaa tuloksia odotellessa. Vihdoin monen tunnin odottelun jälkeen vastaukset tulivat, eikä niissä ollut näkynyt mitään epänormaalia. Lapsi pääsi siis kotiin, ikävä olikin jo ollut kun 3 päivää oli siellä ollut. Meille sanottiin, että tällä hetkellä kyseessä on jokin ns normaali poikkeama, joka on tullut jo sikiön kehitysaikana. Ei pitäisi siis nyt just olla ainakaan mitään akuuttia vaivaa, eikä pitäisi olla tällä hetkellä vakavaa, mutta saattaa altistaa epilepsialle. Muuttuuko siitä tilanne joskus, en tiedä, mutta lapsi kotiutui jatkotutkimus -saatesanoin ja meille pitäisi tulla vielä aikaa neurologille sekä vatsan ongelmiin liittyen lääkärille. Hieman ahdistaa nuo ympäripyöreät ”ei pitäisi olla tällä hetkellä mitään vakavaa ja akuuttia ja saattaa altistaa” sanat, mutta eipä tässä kai auta kuin odotella niitä tutkimuksia ja toivoa että niistä saa lopullisen selvyyden tulevaisuudessa. Itse yritän kuitenkin elää sen mukaan, että tosiaan nyt ei ole mitään vakavaa eikä sen pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään tällä hetkellä. Lääkärin kanssa kun sairaalassa käydessä juttelin, helpotti se oloa suuresti. Sanoinkin tutulle, että pitäis aina saada se lääkäri sieltä mukaan sohvalle kotiin, et vois aina säännöllisesti rauhoitella mieltä 😂 Että tälläsiä pelonsekaisia hetkiä elettiin ennen vappua. Onneksi saatiin minimies takaisin kotiin vapuksi niin sai hänkin viettää vappua omassa kodissa oman perheen kanssa. ❤️

Kommentit

  1. Paljon tsemppiä teille! Onneksi ei ollut mitään akuuttia vakavaa nyt:) vähän samoja fiiliksiä on täällä käyty läpi. Jos haluat kurkata postaukseni miksi olen niin positiivinen. Sieltä löytyy vähän selitystä siihen ja moneen muuhun... ymmärrän täysin mitä fiiliksiä olet käynyt läpi<3


    https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/05/miksi-olen-niin-positiivinen-kova-elama.html?showComment=1588532496893&m=1#c8151836129099942309

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Läski wt -mutsi ja rumat kakarat”

Mun blogisivuille tuli viikonloppuna joku ihme pahanmielen purkaus -hyökkäys. Sain ihan jäätäviä kommentteja tänne blogiin. Oon kyllä odotellut tätä tapahtuvaksi, mutta yllätys oli se, että ne kaikki tuli saman päivän aikana ja loppui, kun vaihdoin asetuksista että vain google -tilin omistavat voivat tänne kommentoida.

Läheisten kanssa epäiltiin, että takana on yksi sama ihminen, tai maksimissaan kaksi. Kirjoitustyyli oli niin samanlaista. Ja selkeästi kyseessä ei ollut mikään random ryöppy, vaan suunniteltu hyökkäys kun kommentit tulivat noin järjestelmällisesti lyhyen ajan sisään.



Vaikka mun ulkonäköä on ruodittu jossain facen ryhmissä ja äitiydestä ihan mun vitseihin asti siellä whatsappryhmässä niiden muiden äitien osalta, niin yllätti kyllä miten erilaista tää blogiin kirjoittelu oli. Jotenkin tosi vaikea oli suhtautua niihin, kun en tiennyt pitääkö ne julkaista blogiin ja vastata näille tyypeille, vai antaa olla? Päädyin jakamaan niitä instan puolelle ja sain aivan valtavasti pa…

Kun tarvin muiden mielestä ammattiapua

Mun ei oo tarkoitus loukata tällä ketään yhden lapsen vanhempaa, jonka lapsi on pieni. Mä vihasin ja vihaan edelleen sitä, että sanotaan ”odota kun se lapsi kasvaa”, mutta nyt mun on pakko sanoa se. Ja muistakaa että en tarkoita tällä tekstillä mitään pahaa nuoria yhden lapsen äitejä kohtaan. 🙏🏻 Vaan korostaa näitä meidän täysin eri lähtökohtia. Mutta nyt seuraa todella pitkä avautuminen näistä mua loukanneista ihmisistä. 
Musta siis puhuivat paskaa juurikin nuoret, parikymppiset yhden pienen lapsen vanhemmat (okei, yksi kolmekymppinenkin kolmen lapsen poikkeus siellä oli myös sekä yksi kahden lapsen äiti, mutta jo alkuun tuli aika selväksi että he rakastaa jauhaa muista, joten..). He arvostelivat mun äitiyttä ja mua ihmisenä tosi kurjalla tavalla ja spekuloivat mun elämää tosi rankasti.


Mä sain sanottua oman kantani kyllä, lisäsin ne uuteen ryhmään, sanoin oman näkemykseni ja lähdin vetään. Mutta se mitä mä en sanonut, mitä mä olisin halunnut sanoa joka tuli vasta myöhemmin mun miel…