Siirry pääsisältöön

Kun toinen lapsi ottaa päähän enemmän kuin toinen

Onko teilläkin se yksi lapsi, joka aina tuntuu eniten raastavan omia hermoja konfliktitilanteessa? Muiden kanssa sujuu paremmin, mutta yhden kanssa otetaan aina yhteen? Täällä ainakin hep. Vaikka kaikkia lapsia rakastankin yhtälailla, on aina se yks ja sama lapsi, jonka kanssa ottaa yhteen useammin.

Mikä tahansa konfliktitilanne, asiaa ei saa sovussa selvitettyä. Yritätte alkuun olla ystävällisiä, mutta se kosahtaa aika nopeasti ja löydätte itsenne keskeltä ilmiriitaa nopeammin kuin kuvittelittekaan. Muiden kanssa pinna saattaa kestää vaikka mitä ja parhaasi yrität myös sen kanssa, kenen kanssa olet sotajalalla useammin.



Tajusinpa sitten yksi kerta kaiken univajeen mössöttämillä aivoillani ihan kunnolla vertailla meidän luonteita enemmän. No, ymmärsin aika nopeasti että hitto, kaikki tää sekoilu ja molempien nopeat tulistumiset johtuu vaan ihan siitä, että ollaan tosi paljon samanlaisia. Ollaan just eniten toisiamme muistuttavia ja sen varmasti täytyy olla osasyy tähän. En toki lähde takuuseen että niin on kaikilla, mutta saman on myös mm mun mies huomannut. Hän ottaa taas helpommin yhteen eri lapsen kanssa kuin minä ja tämä lapsonen taas on ihan samaa kastia isänsä kanssa. Jotenkin ihan hassua! 😂

Onni on, että kuitenkin olen myös nopeasti leppyvää sorttia ja samat piirteet on myös lapsilla. Onneksi! Saadaan tosi nopeasti siis sovittua erimielisyytemme ja unohdetaan nopeasti riidat. Koska tokihan niiden tilalle tulee aina sata uutta vänkäystä 😂



Ootteko te huomanneet tälläsiä asioita, vai onks tää joku meidän perheen oma juttu? 😅



Kommentit

  1. Me ollaan kanssa huomattu että lapsi jossa on enemmän samoja piirteitä kun itsessä, saa aikaan sen että hänen kanssaan kymmeneen laskut on tavallisempia.

    Mutta jännän huomion olen myös tehnyt, kun meidän teini tuli teini ikään ja ne väännöt on käyty (varmaan vielä jatkuu tän seesteinen tauon jälkeen), niin minä joka olen hänen kanssaan tosi paljon samanlainen, niin ymmärrän häntä myös ihan eri tavalla kun isänsä. Ja nyt he ottavat yhteen herkemmin kun minä ja teini...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …