Siirry pääsisältöön

Kun toinen lapsi ottaa päähän enemmän kuin toinen

Onko teilläkin se yksi lapsi, joka aina tuntuu eniten raastavan omia hermoja konfliktitilanteessa? Muiden kanssa sujuu paremmin, mutta yhden kanssa otetaan aina yhteen? Täällä ainakin hep. Vaikka kaikkia lapsia rakastankin yhtälailla, on aina se yks ja sama lapsi, jonka kanssa ottaa yhteen useammin.

Mikä tahansa konfliktitilanne, asiaa ei saa sovussa selvitettyä. Yritätte alkuun olla ystävällisiä, mutta se kosahtaa aika nopeasti ja löydätte itsenne keskeltä ilmiriitaa nopeammin kuin kuvittelittekaan. Muiden kanssa pinna saattaa kestää vaikka mitä ja parhaasi yrität myös sen kanssa, kenen kanssa olet sotajalalla useammin.



Tajusinpa sitten yksi kerta kaiken univajeen mössöttämillä aivoillani ihan kunnolla vertailla meidän luonteita enemmän. No, ymmärsin aika nopeasti että hitto, kaikki tää sekoilu ja molempien nopeat tulistumiset johtuu vaan ihan siitä, että ollaan tosi paljon samanlaisia. Ollaan just eniten toisiamme muistuttavia ja sen varmasti täytyy olla osasyy tähän. En toki lähde takuuseen että niin on kaikilla, mutta saman on myös mm mun mies huomannut. Hän ottaa taas helpommin yhteen eri lapsen kanssa kuin minä ja tämä lapsonen taas on ihan samaa kastia isänsä kanssa. Jotenkin ihan hassua! 😂

Onni on, että kuitenkin olen myös nopeasti leppyvää sorttia ja samat piirteet on myös lapsilla. Onneksi! Saadaan tosi nopeasti siis sovittua erimielisyytemme ja unohdetaan nopeasti riidat. Koska tokihan niiden tilalle tulee aina sata uutta vänkäystä 😂



Ootteko te huomanneet tälläsiä asioita, vai onks tää joku meidän perheen oma juttu? 😅



Kommentit

  1. Me ollaan kanssa huomattu että lapsi jossa on enemmän samoja piirteitä kun itsessä, saa aikaan sen että hänen kanssaan kymmeneen laskut on tavallisempia.

    Mutta jännän huomion olen myös tehnyt, kun meidän teini tuli teini ikään ja ne väännöt on käyty (varmaan vielä jatkuu tän seesteinen tauon jälkeen), niin minä joka olen hänen kanssaan tosi paljon samanlainen, niin ymmärrän häntä myös ihan eri tavalla kun isänsä. Ja nyt he ottavat yhteen herkemmin kun minä ja teini...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Läski wt -mutsi ja rumat kakarat”

Mun blogisivuille tuli viikonloppuna joku ihme pahanmielen purkaus -hyökkäys. Sain ihan jäätäviä kommentteja tänne blogiin. Oon kyllä odotellut tätä tapahtuvaksi, mutta yllätys oli se, että ne kaikki tuli saman päivän aikana ja loppui, kun vaihdoin asetuksista että vain google -tilin omistavat voivat tänne kommentoida.

Läheisten kanssa epäiltiin, että takana on yksi sama ihminen, tai maksimissaan kaksi. Kirjoitustyyli oli niin samanlaista. Ja selkeästi kyseessä ei ollut mikään random ryöppy, vaan suunniteltu hyökkäys kun kommentit tulivat noin järjestelmällisesti lyhyen ajan sisään.



Vaikka mun ulkonäköä on ruodittu jossain facen ryhmissä ja äitiydestä ihan mun vitseihin asti siellä whatsappryhmässä niiden muiden äitien osalta, niin yllätti kyllä miten erilaista tää blogiin kirjoittelu oli. Jotenkin tosi vaikea oli suhtautua niihin, kun en tiennyt pitääkö ne julkaista blogiin ja vastata näille tyypeille, vai antaa olla? Päädyin jakamaan niitä instan puolelle ja sain aivan valtavasti pa…

Kun tarvin muiden mielestä ammattiapua

Mun ei oo tarkoitus loukata tällä ketään yhden lapsen vanhempaa, jonka lapsi on pieni. Mä vihasin ja vihaan edelleen sitä, että sanotaan ”odota kun se lapsi kasvaa”, mutta nyt mun on pakko sanoa se. Ja muistakaa että en tarkoita tällä tekstillä mitään pahaa nuoria yhden lapsen äitejä kohtaan. 🙏🏻 Vaan korostaa näitä meidän täysin eri lähtökohtia. Mutta nyt seuraa todella pitkä avautuminen näistä mua loukanneista ihmisistä. 
Musta siis puhuivat paskaa juurikin nuoret, parikymppiset yhden pienen lapsen vanhemmat (okei, yksi kolmekymppinenkin kolmen lapsen poikkeus siellä oli myös sekä yksi kahden lapsen äiti, mutta jo alkuun tuli aika selväksi että he rakastaa jauhaa muista, joten..). He arvostelivat mun äitiyttä ja mua ihmisenä tosi kurjalla tavalla ja spekuloivat mun elämää tosi rankasti.


Mä sain sanottua oman kantani kyllä, lisäsin ne uuteen ryhmään, sanoin oman näkemykseni ja lähdin vetään. Mutta se mitä mä en sanonut, mitä mä olisin halunnut sanoa joka tuli vasta myöhemmin mun miel…