Siirry pääsisältöön

Hei vanhempi. Sun ei oo pakko jaksaa

Lapset herättää meissä monenlaisia tunteita. Pääosin niitä rakkaudellisia, mutta myös negatiivisia. Vaikka kuinka sitä yrittäisi olla positiivinen, niin esimerkiksi valvottujen öiden jälkeen elämä on tosi paljon vaikeampaa. Tunteet on suurempia, dramaattisempia. Niitä on vaikeampi käsitellä. 

Mitä sitten tapahtuu, jos kukaan ei olekaan jakamassa niitä siinä sun kanssa? Auttamassa arjessa?  Ottamassa pois sitä vastuuta harteilta? Tai mitä jos molemmat uuvutte, eikä teillä ole tukiverkostoa?



Oon törmännyt aivan hirveisiin uutisiin nyt. En toki voi sanoa varmasti, että just tämä poikkeustila liittyy asiaan, mutta olen aika varma, että se on ainakin yksi osasyy. Tukiverkosto on olematonta monissa perheissä, koska kontaktit on ajettu ihan alas. Joka paikassa huudellaan siitä, että pitäisi pärjäillä yksin ja hoitaa ne lapset, koska olet ne itse kerran tehnyt. 

Ei kukaan voi sanoa että tää olisi kaikille helppoa, ei elämä ole samanlaista jokaisella ihmisellä ja perheellä. Joillakin on enemmän voimavaroja kuin toisilla. Kun sanotaan, että lapset tulisi hoitaa itse kun ne on kerran tehnyt, niin ei se elämä nyt vaan ole noin mustavalkoista. 



Elämä yllättää. Voit saada lapsen tai lapsia täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa ja sairastua vaikka masennukseen myöhemmin. Elämässä voi sattua isoja juttuja ennalta arvaamatta joihin ei ole varautunut, tai vaikka olisi, ei välttämättä reagoikaan asioihin niin miten ajatteli. 

Tyhmin lause ikinä on sanoa, että pitäisi itse pärjätä kun kerran itse on lapsen/lapset tehnyt. Ei tarvitse pärjätä. Ei tarvitse puskea läpi harmaan kiven. Ei tarvitse hävetä sitä, että ei jaksakaan, vaikka niin kovaa yritti. 



On enemmän kuin ok hakea apua, laittaa lapsia hoitoon, lähteä vaan itsekseen välillä tuulettumaan. Sehän on paras asia mitä voi tehdä vaikeassa tilanteessa. Ymmärtää, että nyt en pysty tähän. Poikkeustila tuo toki tähänkin haasteensa, mutta silti esim kotiapu kunnissa on edelleen käytettävissä. Tärkein asia, mitä voit antaa lapsellesi on se turvallinen lapsuus.



Kommentit

  1. Nimenomaa! Vahva aikuinen ja viisas vanhempi on se joka sanoo myös silloin kun ei jaksa ja osaa pyytää apua! Ei tarvitse aina jaksaa vaikka miten on itse lapsensa halunnut!💖💖 viisaasti kirjoitettu!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …