Siirry pääsisältöön

Hei vanhempi. Sun ei oo pakko jaksaa

Lapset herättää meissä monenlaisia tunteita. Pääosin niitä rakkaudellisia, mutta myös negatiivisia. Vaikka kuinka sitä yrittäisi olla positiivinen, niin esimerkiksi valvottujen öiden jälkeen elämä on tosi paljon vaikeampaa. Tunteet on suurempia, dramaattisempia. Niitä on vaikeampi käsitellä. 

Mitä sitten tapahtuu, jos kukaan ei olekaan jakamassa niitä siinä sun kanssa? Auttamassa arjessa?  Ottamassa pois sitä vastuuta harteilta? Tai mitä jos molemmat uuvutte, eikä teillä ole tukiverkostoa?



Oon törmännyt aivan hirveisiin uutisiin nyt. En toki voi sanoa varmasti, että just tämä poikkeustila liittyy asiaan, mutta olen aika varma, että se on ainakin yksi osasyy. Tukiverkosto on olematonta monissa perheissä, koska kontaktit on ajettu ihan alas. Joka paikassa huudellaan siitä, että pitäisi pärjäillä yksin ja hoitaa ne lapset, koska olet ne itse kerran tehnyt. 

Ei kukaan voi sanoa että tää olisi kaikille helppoa, ei elämä ole samanlaista jokaisella ihmisellä ja perheellä. Joillakin on enemmän voimavaroja kuin toisilla. Kun sanotaan, että lapset tulisi hoitaa itse kun ne on kerran tehnyt, niin ei se elämä nyt vaan ole noin mustavalkoista. 



Elämä yllättää. Voit saada lapsen tai lapsia täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa ja sairastua vaikka masennukseen myöhemmin. Elämässä voi sattua isoja juttuja ennalta arvaamatta joihin ei ole varautunut, tai vaikka olisi, ei välttämättä reagoikaan asioihin niin miten ajatteli. 

Tyhmin lause ikinä on sanoa, että pitäisi itse pärjätä kun kerran itse on lapsen/lapset tehnyt. Ei tarvitse pärjätä. Ei tarvitse puskea läpi harmaan kiven. Ei tarvitse hävetä sitä, että ei jaksakaan, vaikka niin kovaa yritti. 



On enemmän kuin ok hakea apua, laittaa lapsia hoitoon, lähteä vaan itsekseen välillä tuulettumaan. Sehän on paras asia mitä voi tehdä vaikeassa tilanteessa. Ymmärtää, että nyt en pysty tähän. Poikkeustila tuo toki tähänkin haasteensa, mutta silti esim kotiapu kunnissa on edelleen käytettävissä. Tärkein asia, mitä voit antaa lapsellesi on se turvallinen lapsuus.



Kommentit

  1. Nimenomaa! Vahva aikuinen ja viisas vanhempi on se joka sanoo myös silloin kun ei jaksa ja osaa pyytää apua! Ei tarvitse aina jaksaa vaikka miten on itse lapsensa halunnut!💖💖 viisaasti kirjoitettu!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Läski wt -mutsi ja rumat kakarat”

Mun blogisivuille tuli viikonloppuna joku ihme pahanmielen purkaus -hyökkäys. Sain ihan jäätäviä kommentteja tänne blogiin. Oon kyllä odotellut tätä tapahtuvaksi, mutta yllätys oli se, että ne kaikki tuli saman päivän aikana ja loppui, kun vaihdoin asetuksista että vain google -tilin omistavat voivat tänne kommentoida.

Läheisten kanssa epäiltiin, että takana on yksi sama ihminen, tai maksimissaan kaksi. Kirjoitustyyli oli niin samanlaista. Ja selkeästi kyseessä ei ollut mikään random ryöppy, vaan suunniteltu hyökkäys kun kommentit tulivat noin järjestelmällisesti lyhyen ajan sisään.



Vaikka mun ulkonäköä on ruodittu jossain facen ryhmissä ja äitiydestä ihan mun vitseihin asti siellä whatsappryhmässä niiden muiden äitien osalta, niin yllätti kyllä miten erilaista tää blogiin kirjoittelu oli. Jotenkin tosi vaikea oli suhtautua niihin, kun en tiennyt pitääkö ne julkaista blogiin ja vastata näille tyypeille, vai antaa olla? Päädyin jakamaan niitä instan puolelle ja sain aivan valtavasti pa…

Kun tarvin muiden mielestä ammattiapua

Mun ei oo tarkoitus loukata tällä ketään yhden lapsen vanhempaa, jonka lapsi on pieni. Mä vihasin ja vihaan edelleen sitä, että sanotaan ”odota kun se lapsi kasvaa”, mutta nyt mun on pakko sanoa se. Ja muistakaa että en tarkoita tällä tekstillä mitään pahaa nuoria yhden lapsen äitejä kohtaan. 🙏🏻 Vaan korostaa näitä meidän täysin eri lähtökohtia. Mutta nyt seuraa todella pitkä avautuminen näistä mua loukanneista ihmisistä. 
Musta siis puhuivat paskaa juurikin nuoret, parikymppiset yhden pienen lapsen vanhemmat (okei, yksi kolmekymppinenkin kolmen lapsen poikkeus siellä oli myös sekä yksi kahden lapsen äiti, mutta jo alkuun tuli aika selväksi että he rakastaa jauhaa muista, joten..). He arvostelivat mun äitiyttä ja mua ihmisenä tosi kurjalla tavalla ja spekuloivat mun elämää tosi rankasti.


Mä sain sanottua oman kantani kyllä, lisäsin ne uuteen ryhmään, sanoin oman näkemykseni ja lähdin vetään. Mutta se mitä mä en sanonut, mitä mä olisin halunnut sanoa joka tuli vasta myöhemmin mun miel…