Siirry pääsisältöön

”Miks piti tehdä niitä laps...” *SLAP* Keksi joku uusi solvaus

En tiedä kuinka moni teistä lukijoista on törmännyt mun videoon instassa tai facessa siitä, kun kerron kauniiseen sävyyn miten meillä menee poikkeustila lasten kanssa, mutta samalla nostelen lappuja, joissa kerron miten meillä ”oikeesti” menee. Varmaan jo arvasittekin, että se on huumorivideo. Jos ette ole nähneet, niin se löytyy esim instassa täältä tai sit facesta täältä. Jaoin videon myös yhteen facen ryhmään ja eiköhän sinnekin tullut kommenttia, että miksi niitä lapsia tehdä, jos se on sit niin rankkaa. Ei saatanan helvetti että en enää jaksa 😂 

Ilmeisesti kun kristallipalloja jaettiin siinä vaiheessa kun perheenlisäystä alkaa miettimään, en saanut omaani. En siis ole nähnyt tulevaisuuteen, että millaista arki lasten kanssa tulee olemaan ja että se arki saattaa muuttua ihan vaikka kesken elämisen niin, että se aiemmin helppo lapsiarki muuttuukin raskaammaksi. Elämää kun ei yleensä voi ennustaa. Elämä voi yhtäkkiä kesken seesteisimmänkin vaiheen heittää sulle niin ison pökäleen päin näköä, ettet millään oo varautunut siihen. Ai niin, paitsi nää fiksut kommentoijat, jotka jo etukäteen tietää millaista elämä lasten kanssa tulee olemaan ja tulee vinkumaan sädekehä kolisten siitä joka paikkaan.



Huumori. Se ei kolise samalla tavalla kaikille. Ymmärrän sen. Mutta jos sä näet Espanjaan asti että joku juttu on huumoria, mutta se ei kuitenkaan kolise sulle samalla tavalla, niin voi ristus, skrollaa ohi. En mäkään mene pahoittamaan mieltäni naistenhuoneen ketjuihin, joista tiedän että tulee paha mieli. 😂 Mulla nousee niin niskakarvat pystyyn tollasesta toisten vanhempien alas polkemisesta ja oman itsensä jalustalle nostamisesta. On se nyt saatana kumma, että kun susta tulee ulos ihminen niin susta pitäis tulla joku pyhimys, enkä puhu siitä räppäristä nyt. 

Jos kerron, että mua väsyttää tänään, tänään aion tehdä ruuhkavuosiranuja tai tilata pitsaa, en aio ku maata sohvalla tekemättä mitään ja lapsetkin saa olla isänsä vastuulla koko päivän, niin tekeekö se musta huonon äidin, jos sanon sen ääneen? Jos kerron, että tänään meillä mennään sieltä missä aita on matalin, tai kuten itse tykkään sanoa; sieltä missä aitaa ei oo ollenkaan, niin tarkoittaako se sitä, että mulla olisi rankkaa, tai että lapset olisi mulle taakka ja meidän arki on täyttä paskaa päivästä toiseen, ihan jatkuvasti? ⁣Ei. Ei todellakaan tarkoita. Se tarkoittaa sitä, että olen IHMINEN. Lapsettomanakin mulle tuli näitä päiviä ihan yhtälailla. Ihan niinkuin jokaiselle ihmiselle tulee joskus. Aina ei jaksa eikä huvita tehdä asioita perinpohjaisesti. Mutta jostain syystä sen jälkeen kun tuli äidiksi, ei oo enää yhtäkkiä ok olla joskus väsyksissä ja saamaton. Sitä mulle on nyt tässä viikko kohta toitotettu.⁣


En tiedä miten tai ylipäätään miksi mun pitäis saada sammutettua normaalit, inhimilliset tunteiden vaihtelut vaan siksi, että musta on tullut äiti. Enkä kyllä edes haluaisi sammuttaa. Haluan että voin näyttää tunteita. Haluan tuntea eri tunteita. Haluan että lapset oppivat tuntemaan. Meillä näytetään avoimesti iloa, surua, kiukkua, väsyä, jne. Niitä ihan NORMAALEJA tunteita. ⁣⁣Ja joskus meillä maataan vaan sohvalla koko päivä yökkäreissä ja syödään roskaruokaa. Eikä mua hävetä yhtään sanoa sitä ääneen. Sitä kutsutaan elämäksi. 

Kommentit

  1. En voi muuta kuin ihmetellä tuota kakkaryöpyn määrää mitä olet saanut osaksesi ihan vain jakamalla rehellisesti niitä tunteita mitä varmasti ihan jokainen vanhempi tuntee arjessaan 😮 missä on nykypäivänä ihmisten kunnioitus toisia kohtaan kun suolletaan päin naamaa mitä sattuu?
    Mä oon tosi paljon tykännyt sun blogista ja insta tilistä juurikin tästä syystä kun on niin paljon samaistuttavia aiheita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ❤️ Tosi kiva kuulla myös tätä positiivista palautetta 🙏🏻

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih