Siirry pääsisältöön

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.


Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!” 




Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. Sitten pitäisi muistaa myös pitää itsestäänkin huolta ja elää terveellisesti. Kaiken sen univajeen keskellä tekee aina mieli herkkuja ja niihin sortuu tosi paljon helpommin. Ai niin ja se parisuhde. 

Monesti törmää siihen, että kysytään sitä miksi lapsia on tehnyt jos on niin rankkaa. No, en tiedä ketään, joka olisi etukäteen osannut ennustaa lasten vuosia kestävää unettomuutta, lasten erityisherkkyyksiä tmv. Sitä paitsi, nää pienet vastoinkäymiset on aika hölmö syy olla tekemättä niitä lapsia. Jos 95% arjesta on kivaa, miksi ihmeessä sen 5% takia jättäisi kaiken sen kokematta? Ei se tarkoita sitä, että jos välillä ottaa päähän ja sen sanoo ääneen, että koko elämä on paskaa. Jos ei mitään negatiivisia fiiliksiä saa enää sanoa ääneen sen jälkeen kun tuut äidiksi tai isäksi, niin onhan se ihan älytöntä. Eli kaiken ton sun arjen taiteilun keskellä sun pitää vielä puskea väkisin hymyä ihan joka päivä päälle ja olla pirteä, luova ja inspiroiva sekä olla vaan läsnä 247. Newsflash: myös vanhemmille tulee niitä huonojakin päiviä. 



Kun vanhemmat ovat vielä nykyäänkin toisilleen niin julmia ja raakoja (kuten allekirjoittanut tietää karvaasti), niin tosi harvassa on ne rehelliset tunteet, että hei nyt mua vituttaa tää touhu. Tarvin viikonloppuvapaan omista lapsistani. Tästä arjesta ja vaatimuksista, siitä vanhemmuuden vastuusta. Instagramin puolella kun tästä myös avauduin, sain monia viestejä missä mun kanssa oltiin samaa mieltä, mutta eivät uskalla puhua juuri tuon syyn takia omista tunteistaan. Absurdia!

Musta on ÄLYTÖNTÄ tuntea siitä huonoa omaatuntoa ja musta on ÄLYTÖNTÄ että siitä syyllistetään! Se on N O R M A A L I A. Sä oot muutakin kuin se äiti tai isä siellä. Sä oot . Sä oot jonkun lapsi. Sä oot ehkä jonkun puoliso. Sisko, veli. Ystävä. Miksi sun pitää uhrata kaikki vaan vanhemmuudelle? Voin sanoa, että jos haluat mielenterveysongelmia, that's the way to go

Tottakai me uhrataan paljon lapsillemme, mutta tuskin hekään haluaisivat meidän heittävän heille koko elämämme. Että voidaan mahdollisimman huonosti. Ettei pidetä itsestämme huolta. Ihan oikeesti, armoa nyt. Älä unohda itseäsi. Ja muista olla itsellesi armollinen 🙏🏻 
Se ei tarkoita sitä, että ei haluaisi olla äiti tai isä. Ja hei, ihan rehellisesti, kyllä siitäkin joskus haluaa breikkiä. 





Kommentit

  1. Totta joka ikinen sana. Saa todellakin väsyä ja tuntea ne negatiiviset tunteetkin! Olemmehan me ihmisiä!

    Jos haluat niin käy kurkkaamassa kun minäkin aiheeseen jossain kohti vähän tartuin en tosin ihan näin hauskasti kun sinä:)
    https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2019/11/tunnet-jotain-olet-huono-aiti.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa, hyvää
      ja samaistuttavaa tekstiä oli myös sillä! 🙏🏻

      Poista
  2. Jännä juttu on siinä, että omista lemmikki. Lemmikkiin saa turhautua. Siitä voi ottaa lomaa jos pää ei syystä x enää kestä. Siitä saa valittaa vaikka sitä rakastaa ja sen on ihan itse päättänyt ottaa. Mutta jos samat tunteet kohdistuu lapseen niin sua pidetään paskana äitinä.

    Itselläni kaksi lasta ja koira. Joskus se koira vituttaa kun räksyttää pienimmästäkin äänestä. Joskus niistä lapsista tahtoo päivän loman jotta saisi nukkua edes yhden yön. Ei se tee musta huonoa ihmistä. Jokaisen vanhemman pitää muistaa myös se oma hyvinvointi, jotta pystyy olla hyvä vanhempi lapsilleen.

    Halusin vaan sanoa että tsemppiä, aina ei jaksa mutta se ei tarkota ettet sä välitä lapsistas ❤️

    VastaaPoista
  3. Moikka! oon jonkin aikaa jo seuraillut sun blogia. Kirjotat hyvistä aiheista ja vaikutat teksteissä todella aidolta. Itse aloittelin just blogia. Itseasiassa mm sun blogi on ollut yksi niistä jotka on innoittanut mua kirjoittelemaan omista mielipiteistä äitiyteen liittyen. Mun blogin linkki löytyy alapuolelta :)

    https://aikainenhuhtikuu.blogspot.com/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa.  Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta.  Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle.  Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että