No nyt se kommentti tuli, mitä oon odotellut!

Ensimmäisen ”negatiivisen” kommentin saatuani blogiin, haluaisin vielä palata siihen, mikä mun blogi on tai ei oo ja miksi mä tätä teen. 

1. Haluan, että vanhempien paskojakin päiviä, tunteita tai hetkiä normalisoidaan. 
2. Tää ei oo ”inspiroiva” blogi, täältä et löydä lasten vaatemuotia, et rauhallista lapsiarkea, et vaaleita sisustuskuvia. 
3. Tämä on vertaistuellinen blogi. Vertaistukea harvemmin tarvitaan positiivisiin asioihin, joten siksi saattaa vaikuttaa, että blogi käsittelee pelkkiä negatiivisia asioita. 
4. Mikä ei edes pidä paikkaansa, jos jaksaisi lukea jokaisen blogitekstin, eikä pelkkiä raflaavia otsikoita. 

Mä toki voisin kirjoittaa meidän kaikesta elämästä. Siis siitä, miten opittiin kävelemään, mikä oli ensimmäinen sana, mun raskauksista, meidän vauvakuplasta, hitaista viikonloppuaamuista, miten mun sydän pakahtuu, kun katselen mun lapsia. Mutta tää blogi ei oo sitä varten ja näitä tälläsiä blogeja on jo aivan sairaan paljon. Itse en ole pahemmin törmännyt näihin varjopuolia käsitteleviin ja rehellisesti arkea kuvaaviin blogeihin tai instatileihin. Siksi mä lähdin tätä tekemään.

Tärkein juttuhan tässä on myös huomioida se, että vaikka mä teenkin tätä vertaistuellisesti teille muille, tää on silti mun blogi, mun päiväkirja, missä puran omia tunteita ja ajatuksia. Tää on mulle paikka, missä käsitellä vanhemmuuden negatiivisiakin puolia. 

Se ei tarkoita sitä, niinkuin jo monesti ennenkin oon painottanut, että meillä olisi joka ikinen päivä kauhean rankkaa ja raskasta, oltais väsyneitä ja vittuuntuneita. Edelleen, 95% meidän arjesta sujuu hyvin. Tai ehkä isompikin prosentti. Loput on sit univajetta ja sekoilua, lasten kanssa tappelua ja uhmaa jne. 

”Miksi teitte lapsia kun on noin rankkaa ja vituttaa” noin kiteytettynä, on musta tosi loukkaava kysymys. Varsinkin kun sen esittää joku tuntematon, joka ei oo ees jaksanut lukea mun tekstejä alusta loppuun. Meillä menee arjessa tosi hyvin ja meillä on ihan mahtava tukiverkosto, joka auttaa meitä usein lastenhoidossa. Meillä ei oo siis mitään hätää. Päinvastoin. 

Painotan edelleen sitä, että tää on mun tapa käsitellä omia juttuja ja tarjota sitä kautta vertaistukea muille. Koska edelleen, harva meistä kaipaa sitä vertaistukea hyviin, hauskoihin ja positiivisiin asioihin ylipäätään.

•••

Tervetuloa seuraamaan meidän elämää instan puolelle, siellä on monipuolisemmin meidän arkea, niin siinä hyvässä kuin pahassa! @tornadoblogi