Törmäsin netin keskustelupalstalla sellaiseen kysymykseen, että pystyisitkö vaihtamaan puolisosi kanssa puhelimia. Että ei kuulemma tekisi edes pahaa puolisolle nähdä koko toisen sivuhistoriaa ja keskusteluita ystävien kanssa. Että nimeomaan olisi suotavaakin olla niin avoin, että pystyy näyttämään niitä viestejä, missä kerrotaan puolison olevan ärsyttävä syystä x.
Siis mä oon samaa mieltä että kyllä on ehdottomasti hyvä olla avoin. Me puhutaan miehen kanssa melkein kaikesta. Mutta kyllä mun mielestä saa ja pitää olla edes jonkilainen yksityisyys. Olisko vähän kurjaa, että joka kerta kun vaikka univajeessa ärsyttää jopa toisen hengitys, niin kertoisin sen suoraan. Että vituttaa kun toinen joskus yskii liian lujaa. Että tänään ärsyttää taas se puoliso, eikä ees tiiä miksi. En mä ainakaan ite hlökohtaisesti jaksaisi kuunnella koko ajan täydellisen avointa keskustelua siitä, miten ärsyttävä oon.
Joskus on hetkiä, kun voi ohimennen keskustelussa purkaa sille kaverille että ”ei saatana, mies jätti nuuskapurkin pöydälle eikä kiikuttanut sitä roskiin”. Jos me aletaan joka asiasta huomauttelemaan ja puhumaan ihailtavan avoimesti suoraan toiselle puoliskollemme, saadaan tehdä sitä hetken päästä itseksemme.
Tokihan tääkin on yksilöllistä, mutta kyllä mä toivoisin jotain suodatinta mun miehen ajatuksiin, mitä se mulle asti kertoo. Ei joka ikistä pienintäkin juttua oo terveellistä kertoa. Isommat ärsytykset tai muut huomiot joo toki. Mutta kai jokaisella on oikeus myös omiin, yksityisiin ajatuksiin? Ei tässä kuitenkaan olla missään symbioosissa, vaikka parisuhteessa ollaan. Ja oletan, että jokaisella ystävälläkin on oikeus kertoa omia juttujaan ilman, että ne päätyy muille.
Oon huomannut, että monesti parisuhteisiin pätee samat ajatukset kuin lastenkasvatukseen. Ethän sä lapsillekaan koko ajan tuo negatiivisia ajatuksiasi ilmi joka ikisestä pienimmästäkin asiasta, vaan koitat kannustaa, tukea ja tsempata. En nyt meinaa, että tässä pitää aikuista ihmistä kannustaa ja tsempata niinkuin lasta, mutta ehkä tajusitte pointin. Kuinka nopeasti menis järki oikeesti sellaseen, että toinen koko ajan mainitsee jokaisen pienimmänkin ajatuksen ääneen asti. Eiköhän ne voi suodattaa juurikin vaikka sille kaverille, unohtaa sen jälkeen ja jatkaa elämää harmoniassa. Oisko mitään pahempaa kuin oikeesti olla se ihan kaikesta nalkuttava puoliso?
Kommentit
Lähetä kommentti