Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.
Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo rutiinia ja rytmitystä arkeen ja se yhtäkkiä katkeaa, kuka tietää miten pitkäksi aikaa loppujen lopuksi, niin tottakai se ahdistaa.
En ymmärrä miten tässä tilanteessa ei tunteet tunnu olevan sallittuja ollenkaan. Joka paikassa valitetaan siitä, kun valitetaan. Pitäisi olla järkevä ja suomalaisella sisulla vaan puskea läpi. Tässä on kaikilla huoli, yritykset kaatuu, tulee yt -ilmoituksia, läheisiä kuuluu riskiryhmään, ihmisiä kuolee, koko maailma ajautuu lamaan jne. Joten mun tunteet todella on tosi vähäpätöisiä. Mutta silti olen tunteva ihminen, joka haluaisi jonkun paikan purkaa fiiliksiä. Mutta kun ei uskalla. Koska ei saa valittaa.
Insta: @tornadoblogi
Tää on tosi jännä kun toiset juuri hyökkii niiden ihmisten päälle jotka valittaa tästä et joutuu oleen kotona. Jollekkin se elämän henkireikä että jaksaa päivästä toiseen saattaa hyvinkin olla tuolla ulkomaailmassa, harrastuksissa ja työssä. Toisille oma koti voi olla vain nukkumista varten kun se elämäntyyli on se että kaikki muu tapahtuu muualla kuin omassa kodissa. Kyllä se vie väkisinkin pohjaa siitä totutusta ja vaatii ison henkisen työn että sopeutuu siihen uuteen tilanteeseen kun kaikki kiva ja onnea tuova on ns. Riistetty pois. Enkä muutenkaan ymmärrä tätä ainaista kilpailua, kenestä saa tuntua ja miltä, onko tarpeeksi suuri se murheen aihe verrattuna johonkin toiseen että sen voisi ääneen sanoa. Me ollaan tuntevia olentoja ja jokaisella meistä on siihen oikeus. Onko se sitten kivaa että kaikki väkisin hampaat irvessä pitää tunteensa sisällä ja sit yks kaks se kuppi tulee täyteen ja sillä onkin sitten vakavemmat seuraukset..? Tsemppiä sinne sun arkeesi <3
VastaaPoistaNo sanopa muuta! Ihan hassua miten ihmiset jopa tästä saa kilpailun aikaiseksi. Ja tosiaan jokainen on yksilöllinen, joillekin tää voi olla todella vaikea tilanne. Ei sitä pitäisi vähätellä.
PoistaMustahuumori, ilman sitä, olisin hoitolaitoksella vakituisena asiakkaana joka toinen viikko lepäämässä.
VastaaPoistaPerhe on paras ja pahin, suurella sydämmellä.
Parhain näkyy lapsille, pahin "paska" pakataan paperipussiin ja sytytetään tuleen. Sitä saa polkea sammuksiin kaikki jotka haluavat ja valitettavasti nekin jotka ei halua.
Mutta näin päästiin taas pahasta, ja hyvästä on taas hyvä jatkaa.
Lapsissa on muutenki aivan liikaa rakastettavaa, niin on hyvä että löytyy valitettavaakin tasapainoksi ��
Jatka samaan samaan malliin!
Minä komppaan kaikki mitä olet suoltanut ja on hieno huomata että olet vieläkin suora, rehellinen ja hauska! ��
T.(Vittuku oonki..)Vanha ystävä 20v takaa.
P.s kuka hullu tekee 4 lasta!?
Me tehtiin vaan 3...perä perään.
��
Haha! 😄 Mut just näin! Lapset on parasta, mutta toisinaan elämä on myös rankempaa ja se on ihan N O R M A A L I A elämää se! Viisaita sanoja vanha ystäväiseni 🙏🏻
PoistaTsemppiä!
VastaaPoistaRohkeita ihmisiä tarvitaan, ja olet yksi heistä!
Nostan virtuaalista kukkahattuani sinulle! 💚❤️
Terveisin Kukkahattumummi
Minä kiitän ja kumarran syvään ❤️
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKokeilepa tätä eritstyatä kahden erityislapsen kanssa. Opettaja ei tee etäkoulua, eli kaikki opetus on sinun harteillasi. Opettajalla on koulussa avustajia, mä,tarvitsisin myös avustajan, koska kun toinen tekee väärin tai ei tajuu, käännyt, niin jo toinenkin tarvitsee apua. Sit pitäis vielä itsekin opiskella yliopistoopintoja, etäluennot ovat olleet välillä mielenkiintoisia. Onhan se niin että jokainen kokee joskus oman tilanteensa raskaana, toisen raskas voi olla toiselle vasta arkipäivää.
VastaaPoistaHuh, kuulostaa kyllä rankalta jos ei mitään apua saa opettajilta 😨 Sinuna ottaisin yhteyttä kouluun tai jonnekin ylempään tahoon jos muu ei onnistu ja kertoisin tilanteen! Tsemppiä ja voimia sinne arjen keskelle 🥰
PoistaLuin juuur kaikki nää kolme blogi tekstiä, kun en nyt ainakaan yhtäkkiä enempää löytänyt. Oot kyllä mielestäni tosi symppis ja samaistuttava äiti ♡ kaikilla on joskus rankkaa ja tuntuu et juuri äitiyden aikana sitä oppii, mitä mielipiteitä uskaltaa julkisesti sanoa juuri sen lynkkauksen pelossa.. vaikka kuinka olisi vaan ollut maailman paskin pv, viikko tai kk.. Kun siinä heikkouden hetkellä menee kertomaan yöllisen synkän ajatuksensa elämän epäreiluudesta siihen takerrutaan kuin hyeenat ja revitään irti, että vihaat sun elämää ja joka hetki on täyttä tuskaa. Nyt varsinkin tän korona p*skan aikana, hermot kiristyt ja ahdistaa koskea naamaan, seinään, lapseen, puhelimeen, ruokaan.. pelkää hengittää lapsiaan, muita tai edes lainkaan, ettei vaan levitä koronaa. Näkee painajaisia siitä, että omat lapset on henki hievärissä ja samalla toivoo, että sais hetken vain olla ajattelematta asiaa ja elää normaalisti. Isot tsempit sulle, muista että kaikki me ollaan yhtä tasapuolisen paskoja ja hyviä.. Jos joku kysyy niin en tee tai ainakaan myönnä tekeväni virheitä. Pieni raha pulan pelko on vain hetkellinen mielen häiriö, koska ollaanhan kaikki miljonäärejä jotka voivat elää perseillä vaikka puolivuotta, syömällä joka pv jotain hummeria ja pihviä.. koska olisihan heikkous myöntää, että niinä kuukauden viimeisinä päivinä laskee mitä sitä vielä syödään. Tsempit ja muista yrittää välillä olla välittämättä muista paskaakaan. T: nuori kahden lapsen mamma
VastaaPoistaKiitos ja tsemppiä myös sinne <3
Poista