Siirry pääsisältöön

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 

Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 


Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.

Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo rutiinia ja rytmitystä arkeen ja se yhtäkkiä katkeaa, kuka tietää miten pitkäksi aikaa loppujen lopuksi, niin tottakai se ahdistaa.

En ymmärrä miten tässä tilanteessa ei tunteet tunnu olevan sallittuja ollenkaan. Joka paikassa valitetaan siitä, kun valitetaan. Pitäisi olla järkevä ja suomalaisella sisulla vaan puskea läpi. Tässä on kaikilla huoli, yritykset kaatuu, tulee yt -ilmoituksia, läheisiä kuuluu riskiryhmään, ihmisiä kuolee, koko maailma ajautuu lamaan jne. Joten mun tunteet todella on tosi vähäpätöisiä. Mutta silti olen tunteva ihminen, joka haluaisi jonkun paikan purkaa fiiliksiä. Mutta kun ei uskalla. Koska ei saa valittaa.

Insta: @tornadoblogi

Kommentit

  1. Tää on tosi jännä kun toiset juuri hyökkii niiden ihmisten päälle jotka valittaa tästä et joutuu oleen kotona. Jollekkin se elämän henkireikä että jaksaa päivästä toiseen saattaa hyvinkin olla tuolla ulkomaailmassa, harrastuksissa ja työssä. Toisille oma koti voi olla vain nukkumista varten kun se elämäntyyli on se että kaikki muu tapahtuu muualla kuin omassa kodissa. Kyllä se vie väkisinkin pohjaa siitä totutusta ja vaatii ison henkisen työn että sopeutuu siihen uuteen tilanteeseen kun kaikki kiva ja onnea tuova on ns. Riistetty pois. Enkä muutenkaan ymmärrä tätä ainaista kilpailua, kenestä saa tuntua ja miltä, onko tarpeeksi suuri se murheen aihe verrattuna johonkin toiseen että sen voisi ääneen sanoa. Me ollaan tuntevia olentoja ja jokaisella meistä on siihen oikeus. Onko se sitten kivaa että kaikki väkisin hampaat irvessä pitää tunteensa sisällä ja sit yks kaks se kuppi tulee täyteen ja sillä onkin sitten vakavemmat seuraukset..? Tsemppiä sinne sun arkeesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Ihan hassua miten ihmiset jopa tästä saa kilpailun aikaiseksi. Ja tosiaan jokainen on yksilöllinen, joillekin tää voi olla todella vaikea tilanne. Ei sitä pitäisi vähätellä.

      Poista
  2. Mustahuumori, ilman sitä, olisin hoitolaitoksella vakituisena asiakkaana joka toinen viikko lepäämässä.
    Perhe on paras ja pahin, suurella sydämmellä.
    Parhain näkyy lapsille, pahin "paska" pakataan paperipussiin ja sytytetään tuleen. Sitä saa polkea sammuksiin kaikki jotka haluavat ja valitettavasti nekin jotka ei halua.
    Mutta näin päästiin taas pahasta, ja hyvästä on taas hyvä jatkaa.
    Lapsissa on muutenki aivan liikaa rakastettavaa, niin on hyvä että löytyy valitettavaakin tasapainoksi ��
    Jatka samaan samaan malliin!
    Minä komppaan kaikki mitä olet suoltanut ja on hieno huomata että olet vieläkin suora, rehellinen ja hauska! ��
    T.(Vittuku oonki..)Vanha ystävä 20v takaa.
    P.s kuka hullu tekee 4 lasta!?
    Me tehtiin vaan 3...perä perään.
    ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! 😄 Mut just näin! Lapset on parasta, mutta toisinaan elämä on myös rankempaa ja se on ihan N O R M A A L I A elämää se! Viisaita sanoja vanha ystäväiseni 🙏🏻

      Poista
  3. Tsemppiä!

    Rohkeita ihmisiä tarvitaan, ja olet yksi heistä!

    Nostan virtuaalista kukkahattuani sinulle! 💚❤️

    Terveisin Kukkahattumummi

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kokeilepa tätä eritstyatä kahden erityislapsen kanssa. Opettaja ei tee etäkoulua, eli kaikki opetus on sinun harteillasi. Opettajalla on koulussa avustajia, mä,tarvitsisin myös avustajan, koska kun toinen tekee väärin tai ei tajuu, käännyt, niin jo toinenkin tarvitsee apua. Sit pitäis vielä itsekin opiskella yliopistoopintoja, etäluennot ovat olleet välillä mielenkiintoisia. Onhan se niin että jokainen kokee joskus oman tilanteensa raskaana, toisen raskas voi olla toiselle vasta arkipäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kuulostaa kyllä rankalta jos ei mitään apua saa opettajilta 😨 Sinuna ottaisin yhteyttä kouluun tai jonnekin ylempään tahoon jos muu ei onnistu ja kertoisin tilanteen! Tsemppiä ja voimia sinne arjen keskelle 🥰

      Poista
  6. Luin juuur kaikki nää kolme blogi tekstiä, kun en nyt ainakaan yhtäkkiä enempää löytänyt. Oot kyllä mielestäni tosi symppis ja samaistuttava äiti ♡ kaikilla on joskus rankkaa ja tuntuu et juuri äitiyden aikana sitä oppii, mitä mielipiteitä uskaltaa julkisesti sanoa juuri sen lynkkauksen pelossa.. vaikka kuinka olisi vaan ollut maailman paskin pv, viikko tai kk.. Kun siinä heikkouden hetkellä menee kertomaan yöllisen synkän ajatuksensa elämän epäreiluudesta siihen takerrutaan kuin hyeenat ja revitään irti, että vihaat sun elämää ja joka hetki on täyttä tuskaa. Nyt varsinkin tän korona p*skan aikana, hermot kiristyt ja ahdistaa koskea naamaan, seinään, lapseen, puhelimeen, ruokaan.. pelkää hengittää lapsiaan, muita tai edes lainkaan, ettei vaan levitä koronaa. Näkee painajaisia siitä, että omat lapset on henki hievärissä ja samalla toivoo, että sais hetken vain olla ajattelematta asiaa ja elää normaalisti. Isot tsempit sulle, muista että kaikki me ollaan yhtä tasapuolisen paskoja ja hyviä.. Jos joku kysyy niin en tee tai ainakaan myönnä tekeväni virheitä. Pieni raha pulan pelko on vain hetkellinen mielen häiriö, koska ollaanhan kaikki miljonäärejä jotka voivat elää perseillä vaikka puolivuotta, syömällä joka pv jotain hummeria ja pihviä.. koska olisihan heikkous myöntää, että niinä kuukauden viimeisinä päivinä laskee mitä sitä vielä syödään. Tsempit ja muista yrittää välillä olla välittämättä muista paskaakaan. T: nuori kahden lapsen mamma

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …