Siirry pääsisältöön

Vanhemmuus ei ole mikään kilpailu

Tuntuu että jotkut vanhemmat luulee, että mitä enemmän vedät ittes piippuun ja yli jaksamisen niin sitä parempi vanhempi olet. Hittojako siitä vaikka lapset vähän kärsii siinä sivussa koko hommasta! Käsi ylös kuinka moni tiesi että vanhemmuus ei oo mikään kilpailu? 

En oo ikinä ollut mikään tee-soseet-itse -äiti. Tai no joo, pari kertaa alkuun oon yrittänyt koska oon tuntenut syyllisyyttä siitä et muut jaksaa vääntää niitä, niin miks mä ostaisin kaupasta. Koska monen monta kertaa luen vielä yhä edelleen sitä, että olet jotenkin epäonnistunut ihmisenä, jos et tee ruokia alusta asti itse. 



Liian usein saa lukea syyllistystä siitä, miten ne ”kyllä keittyy siinä samassa missä muukin ruoka”. No ei muuten keity. Kiireessä, muiden lasten huutaessa nälkää ja itse aivan loputtoman väsyneenä vauva tississä tai pullossa kiinni ne.ei.keity.kuin.itsestään.  

Oon oikeesti lukenut monesti, kuinka jotkut väittää niiden kaupan soseiden olevan samanlaisia kuin normi pikaruuat, eli että ne olis pelkkää paskaa täynnä. No ei oo. Haloo nyt, et sä nyt voi verrata pizzaa ja vauvan soseruokaa oikeesti.



Mä oon aina ollut vähän sellainen ”mennään sieltä missä ei oo aitaa ollenkaan” tyyppi. Aika äkkiä aloin ostelemaan ne soseet kaupasta. Oon tosi rento kaikessa mitä tulee lastenkasvatukseen. Jotkut vois sanoa että elellään pellossa. 

Mua ei esim stressaa sekään, että lasten vaatteissa on pari ikitahraa, mua ei stressaa reikä housuissa, mua ei stressaa se että lasten hiukset on takussa, en ota paniikkia siitä, jos joskus aamuisin jää hampaat harjaamatta enkä siitä, että välillä meillä syödään nakkeja suoraan paketista ja huuhdotaan ne tripillä alas. Kuitenkin lapset ovat sentään vaatteet päällä, hampaat pestään huolellisesti joka ikinen ilta, hiukset harjataan ennenku ne muuttuu rastoiksi ja useimmiten meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti ja lapsilla on aina vatsat täynnä. 



Joten arvon ihmiset. Voitaisko lopettaa se vertailu ja kilpailu? Se on niiin turhaa. Kuka imetti ketä kuinka kauan, ostitko luomua, ompelitko vaatteet itse, syötätkö omaa sosetta vai kaupan, ostatko merkkivaatteita vai hooämmää, IHAN SAMA! Keskitytään siihen omaan vanhemmuuteen vaan. Koska se sun oma lapsi on se tärkein, ei se miten muut vanhemmat hoitaa omansa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa.  Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta.  Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle.  Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”   Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se