Siirry pääsisältöön

Välillä tekis mieli sanoa v*tut tästä ja lähtee menemään



Välillä ottaa päähän tää kaikkien kiukuttelu, kaaos kotona, unettomat yöt ja sairastelut sun muut niin hiton kovaa, et tekis mieli hypätä rattiin ja ajaa niin kauas ku vaan pääsee. 

Monesti havahdun miettimään että mitä mä menin tekemään?! En mä osaa kasvattaa lapsia, apua! En mä saa noista järkeviä ihmisiä kun munkaan järki ei välillä riitä tähän helvetin kaaokseen ja sekasortoon mitä neljä lasta saa aikaiseksi. 




Pitikö tehdä niitä lapsia jos kerran on niin helvetin raskasta, joku varmaan miettii siellä. No ei tää enemmistön ajasta oo raskasta. Joskus vaan tulee näitä päiviä että kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta ja kyllä mulle tälläsiä hetkiä tuli jo ennen lapsiakin.

Vanhemmuuteen kuuluu myös ne negatiivisetkin tunteet niiden positiivisien lisäksi. On ok välillä vittuuntua, on ok panikoida että ei helvetinperse en mä osaa tätä hommaa, apua saatana?! On ok välillä itkeä koska lapsi on ollu niin kamala (oikeesti, se uhma voi olla ihan kauheaa 😂), on ok että aina ei vaan huvita kuunnella sitä ”äiti, äiti, äiti, äiti, äiti” mantraa, jne.



Ei nää meinaa sitä, että elämä lasten kanssa olisi jotain helvettiä päivästä toiseen, kaikki kaatuis ja sulta pitäis huostata lapset jos puhuu myös negatiivisista asioista ääneen. Näistä pitäis sitäpaitsi puhua enemmänkin ääneen, koska ne mutsit jotka siellä ryhmässäkin musta puhui, tuntui myös pitävän vääränä sitä, että purkaat myös negatiivisia tunteita. Mikä on ihan älytöntä, koska kaiken sen rakkauden lisäksi meillä vanhemmilla nyt vaan sattuu olemaan myös niitä paskojakin päiviä. Koska me ollaan vaan *rumpujen pärinäääääää* niitä I H M I S I Ä

Ymmärtäisin tietysti sen, jos jakaisi aina vaan niitä pelkkiä negatiivisia asioita, mutta kyse ei edes ollut siitä. Tuntuu että rehellisyys ja asioiden molemminpuolinen esiintuominen on ihmisille edelleen joku tabu, koska vanhempana sä et vaan saa ajatella negatiivisesti. Pitäisi olla se pullantuoksuinen ”häpi mom” jatkuvasti, vaikka totuus on, että jokainen vanhempi käy myös negatiivisia tunteita läpi. 



Harvemmin meistä kukaan tarvii positiivisiin asioihin vertaistukea, joten siksi näitä asioita tulee toisinaan puitua enemmän. Tässä lapsiarjen keskellä haluaa sitä tukea muilta vanhemmilta ja tietäviä katseita, että ”hei ei se mitään! Mä tiedän JUST mitä sä tarkoitat”. Koska onhan se aika rankkaa välillä itse omanlaisena ihmisenä kasvattaa toisia ihmisiä.

Kommentit

  1. Aamen!!!!!! En ymmärrä tätä nykymaailman tarvetta koko ajan nälviä toisia, aikuiset ihmiset käyttäytyvät monesti pahemmin kuin 5 vuotiaat lapset. 😔 En yhtään ihmettele että on niin paljon uupumusta ja masennusta kun kaikki tekee kaikkensa nujertaakseen ympärillä olijoiden viimeisetkin itsetunto rippeet.. Tosi monet vertaistukiryhmätkin on mennyt siihen, että ihmiset ottaa toisten keskusteluista kuvakaappauksia ja jakavat niitä ihmisille kelle ei tarvitsisi asioiden mennä, pahentavat tahalleen toisten ihmisten pahaa oloa ja tilannetta entisestään, tullaan arvostelemaan toisille toisen kokemuksia ja murheita kovalla kädellä.. Arght!!!!
    Minun mielestä kaikista asioista pitäisi pystyä puhumaan, niin iloista kuin suruissa, jos ne negatiiviset asiat kaikki vaan patoaa sisäänsä niin ei siitäkään hyvä heilu 😬 kiva sit setviä sitä romahdusta, jonka olisi voinut välttää että voi huoletta hakea ja saada sitä vertaistukea myös niihin negatiivisiin tilanteisiin ja tunteisiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady