Välillä tekis mieli sanoa v*tut tästä ja lähtee menemään



Välillä ottaa päähän tää kaikkien kiukuttelu, kaaos kotona, unettomat yöt ja sairastelut sun muut niin hiton kovaa, et tekis mieli hypätä rattiin ja ajaa niin kauas ku vaan pääsee. 

Monesti havahdun miettimään että mitä mä menin tekemään?! En mä osaa kasvattaa lapsia, apua! En mä saa noista järkeviä ihmisiä kun munkaan järki ei välillä riitä tähän helvetin kaaokseen ja sekasortoon mitä neljä lasta saa aikaiseksi. 




Pitikö tehdä niitä lapsia jos kerran on niin helvetin raskasta, joku varmaan miettii siellä. No ei tää enemmistön ajasta oo raskasta. Joskus vaan tulee näitä päiviä että kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta ja kyllä mulle tälläsiä hetkiä tuli jo ennen lapsiakin.

Vanhemmuuteen kuuluu myös ne negatiivisetkin tunteet niiden positiivisien lisäksi. On ok välillä vittuuntua, on ok panikoida että ei helvetinperse en mä osaa tätä hommaa, apua saatana?! On ok välillä itkeä koska lapsi on ollu niin kamala (oikeesti, se uhma voi olla ihan kauheaa 😂), on ok että aina ei vaan huvita kuunnella sitä ”äiti, äiti, äiti, äiti, äiti” mantraa, jne.



Ei nää meinaa sitä, että elämä lasten kanssa olisi jotain helvettiä päivästä toiseen, kaikki kaatuis ja sulta pitäis huostata lapset jos puhuu myös negatiivisista asioista ääneen. Näistä pitäis sitäpaitsi puhua enemmänkin ääneen, koska ne mutsit jotka siellä ryhmässäkin musta puhui, tuntui myös pitävän vääränä sitä, että purkaat myös negatiivisia tunteita. Mikä on ihan älytöntä, koska kaiken sen rakkauden lisäksi meillä vanhemmilla nyt vaan sattuu olemaan myös niitä paskojakin päiviä. Koska me ollaan vaan *rumpujen pärinäääääää* niitä I H M I S I Ä

Ymmärtäisin tietysti sen, jos jakaisi aina vaan niitä pelkkiä negatiivisia asioita, mutta kyse ei edes ollut siitä. Tuntuu että rehellisyys ja asioiden molemminpuolinen esiintuominen on ihmisille edelleen joku tabu, koska vanhempana sä et vaan saa ajatella negatiivisesti. Pitäisi olla se pullantuoksuinen ”häpi mom” jatkuvasti, vaikka totuus on, että jokainen vanhempi käy myös negatiivisia tunteita läpi. 



Harvemmin meistä kukaan tarvii positiivisiin asioihin vertaistukea, joten siksi näitä asioita tulee toisinaan puitua enemmän. Tässä lapsiarjen keskellä haluaa sitä tukea muilta vanhemmilta ja tietäviä katseita, että ”hei ei se mitään! Mä tiedän JUST mitä sä tarkoitat”. Koska onhan se aika rankkaa välillä itse omanlaisena ihmisenä kasvattaa toisia ihmisiä.

Kommentit

  1. Aamen!!!!!! En ymmärrä tätä nykymaailman tarvetta koko ajan nälviä toisia, aikuiset ihmiset käyttäytyvät monesti pahemmin kuin 5 vuotiaat lapset. 😔 En yhtään ihmettele että on niin paljon uupumusta ja masennusta kun kaikki tekee kaikkensa nujertaakseen ympärillä olijoiden viimeisetkin itsetunto rippeet.. Tosi monet vertaistukiryhmätkin on mennyt siihen, että ihmiset ottaa toisten keskusteluista kuvakaappauksia ja jakavat niitä ihmisille kelle ei tarvitsisi asioiden mennä, pahentavat tahalleen toisten ihmisten pahaa oloa ja tilannetta entisestään, tullaan arvostelemaan toisille toisen kokemuksia ja murheita kovalla kädellä.. Arght!!!!
    Minun mielestä kaikista asioista pitäisi pystyä puhumaan, niin iloista kuin suruissa, jos ne negatiiviset asiat kaikki vaan patoaa sisäänsä niin ei siitäkään hyvä heilu 😬 kiva sit setviä sitä romahdusta, jonka olisi voinut välttää että voi huoletta hakea ja saada sitä vertaistukea myös niihin negatiivisiin tilanteisiin ja tunteisiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit