Tissit Virosta?


Surkeat ketunnokat tuijottelee peilistä mua ja samalla mammaryhmä laulaa, miten ihana olis hakea Virosta tissit, toinen kiittelee sitä että ne rinnat onneksi palautuivatkin takaisin ja sit oon minä, joka ei ollut edes ajatellut että niistä pitäis ajatella jotain. Mutta tuon jälkeen sitten aloin ajattelemaan, tuijottelemaan ja havahduin siihen, miten rumat tissit mulla on. 

Tajusin myös tämän myötä, että ihan oikeasti jotkut ihmiset muokkaa meidän kehokuvaa joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan ja ne ihmiset siellä ryhmässä tisseistä puhuessaan ja niitä vertaillessaan teki sitä juurikin negatiiviseen suuntaan. Koska en ollut pahemmin edes omiani miettinyt, mutta ”ryhmänpaine” sai senkin tekemään. 




Ne muiden kirjoitukset ja ajatukset vaikuttaa meidän omiin näkökulmiin asioista silti, vaikka haluttaisiin väittää muuta. Tämän tajusin siinä mun roikkuvia tissejä katsellessani. Ja eipä kai turhaan ole ”vaikuttaja” titteliäkään olemassa esim somessa. 

Mutta, sitten aloin miettimään mun rintojen hyviä puolia. Että vaikka mä voisin liidellä näillä tisseillä auringonlaskuun niinkuin laskuvarjolla, niin oon tosi onnellinen siitä, että oon näillä rinnoilla saanut ruokittua kaksi lastani neljästä. 

Oon myös onnellinen siitä, että näiden rintojen päälle ovat myös mun toiset kaksi, pulloruokitut vauvat, voineet laskea päänsä nauttiessaan aterioitaan. Olen tyytyväinen omiin rintoihini just tällaisina kuin ne onkin. Ja sen sanoin myös sinne ryhmäänkin, joten siellä oli edes yksi, jolle ne ketunnokatkin oli ihan ok. 🦊


Kommentit

Suositut tekstit