Siirry pääsisältöön

Ne arjen pienet teot! ❤️

Ruuhkavuosien keskellä puolison huomioiminen saattaa toisinaan jäädä vähemmälle. Kun pienet lapset ”pyörii jaloissa”, ei sitä väsyn ja muiden arkisten askareiden, töiden ja harrastusten jälkeen vaan jää energiaa sillä tavalla enää toiselle. 

Siksi arjen pienet teot ovatkin tosi tärkeässä roolissa! Se, että sä keität aamukahvit toiselle vaikka itse jo joit ja oot lähdössä töihin, se pyllylle taputus ohikulkiessa, pikainen pusu tai halaus keittiössä ruuanlaiton ohessa tai vaikka se, että laitat pyykit kuivumaan ilman erillistä pyytämistä, jne ym., auttaa pitämään sitä suhdetta yllä.



Vaikka ne kuulostaa pieniltä asioilta, on ne suhteen kannalta isoja. Parisuhde ei voi hyvin itsekseen, sen eteen täytyy tehdä töitä. Ihan yhtälailla kuin lapset eivät kasva itsekseen, vaan he tarvivat kasvatusta. 

Hyvää ystävänpäivää! 😍 Miten te otatte puolison huomioon pienlapsiarjen ja ruuhkavuosien keskellä? ❤️

Kommentit

  1. Hyvää ystävänpäivää myös sinulle 🙂
    Itselläni on vielä tuore parisuhde, vasta 6kk oltu yhdessä ja etäsuhteessa mennään, mutta kyllä sitä tosiaan melkoisen paljon töitä vaaditaan että sen kipinän saa ylläpidettyä. Edeltävä suhde minulla olikin yli 14 vuoden mittainen, se tosin kaatui juuri tähän lapsiperhe arkeen ja miehen sairastuttua alkoholismiin. Mutta siinä sen juuri huomasi kuinka onnettomaksi se oma olo menee kun on yksin vastuussa kaikessa, toiselta ei saa mitään apua arkeen ja ei sitä sitten enää riitä pattereita panostaa mihinkään spesiaalimpaan. Se syö omaa itseä, se syö perhe-elämää, se syö parisuhdetta. Ja sitä se tosiaan parisuhde on: tiimipeliä. Ei se yksin pyörittämällä kauaa jaksa kantaa. Nykyisessä suhteessani olenkin teroittanut monet kerrat sitä avoimuutta ja yhteen hiileen puhaltamista, sit joskus kun saman katon alle muutetaan, me ollaan siinä yhdessä tiimi, yhdessä hoidetaan koti, hoidetaan parisuhdetta, yhdessä otetaan vastuu meidän perheestä. Ja välillä muistetaan koittaa saada taiottua sitä laatuaikaa myös kahden, vaikkei se helppoa ole pienellä tukiverkostolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Kun elämän jakaa yhdessä, ei se toimi niin että yksin hoitaa kaiken ❤️

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …