Siirry pääsisältöön

”kun tekeekin mieli hapuilla epätoivoisesti viinapulloa”



Äiti. Tuo maailman ihanin sana.  Tuo maailman vittumaisin sana. Sitä iloitaan kun lapsi oppii vihdoin puhumaan. Siitä yks silmänräpäytys, kun tekeekin mieli hapuilla epätoivoisesti viinapulloa, kun ei ”äiti” hokemaa kestä enää selvinpäin.




Tärisevin, epätoivoisin käsin kirjotat tekstaria sun omalle äidille, että sopisko ottaa lapsia vähä yökylään? ”Iisakki-Jooseppi nukkuu jo tosi hyvin!” markkinoit äidillesi. Anopille tekstaat samaan tyyliin, koska lapsia on tietysti tehty niin paljon, että ne pitää pistää ”puoletjapuolet” yökylään. ”Jukkapekka osaa jo käydä itse vessassa!” markkinoit sinne, vaikka se tarkoittaa sitä, että sinne mennään kylpemään lavuaariin koko 20 kilon voimalla.  

Koko tätä tekstausoperaatiota säestää taukoamaton äiti äiti äiti äiti äiti säestys, vaikka oot viimeisillä voimilla juossut vessaan pakoon. Siellä ne oven takana yrittää kahvaa renkuttamalla päästä sisään. Vaikka sun psyyke on murrettu jo 456 ”äitiä” sitten, ovi sentään pysyy visusti lukossa! Puoliso maanittelee lapsia tulemaan pois, mutta ei kuulosta tarpeeksi vakuuttavalta.  




Hengität syvään, astut ovesta ulos ja iloisesti kerrot että lapset menevät mummilaan koko viikonlopuksi! Mieskin riemastuu ja meinaa jo sovitella uusia sukkia jalkaan juhlan kunniaksi, kunnes tajuat lisätä että niin siis kesällä! Nää jutut sovitaan kato kuukausia ennen, että muutkin kerkee henkisesti valmistautua koitokseen. 

 • • • 
Meidän joululahjaksi saatu vapaa onkin ihan kohta! Sitä odotellessani puen ylleni haarniskan, joka tarkoittaa tässä kärsivällisyyttä ja hymyä. Sitten rohkein mielin lähden puskemaan itseäni kohti ”äitiäitiäitiäiti” sadetta! 



No mitä, kuulostaako hokemiset tutulta? Vai onko koitos vasta edessä? 😂
Ps. Oon yrittänyt vastailla kommentteihin, mutta bloggerissa on joku bugi ja ne ei pääse läpi. Joten olen huomannut ne kyllä ja vastannut, mutta eivät tuu perille. 😔

Kommentit

  1. Ai että kuinka loistavia kirjotuksia sulla! Niin totta joka sana ja aah kuinka tuttua! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Ihana saada positiivista palautetta 😍

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

Kun meidän lapsi katosi

”Missä M on?” Mies kysyi? ”Häh, tossa terassilla seisoi ihan muutama sekunti sitten kun katsoin. Eikö se oo siellä enää?” Vastasin hämmentyneenä.  ”Ei.”  Juoksin pihalle huutamaan lasta nimeltä, ei vastausta. Mies huusi etupihalla. Juoksin suoraan metsään ilman kenkiä ja olin juuri kiipeämässä ison kaatuneen puun yli, kun mies huusi että lapsi löytyi! Hyvä luoja sitä helpotusta. Se tunne, kun helpotus valui jokaiseen raajaan. Huhhuh.  Lapsi oli mennyt talon nurkalle. Sinne ihmettelemään ötököitä, eikä ollut vastannut vaikka huudeltiin. Oli ollut ilmeisesti niin keskittynyt puuhiinsa. Jestas että lapset voi antaa sydämentykytyksiä vahemmilleen! Luojan kiitos lapsi löytyi.  Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella tuli tosiaan tää oma tapaus mieleen ja se aivan sairaan helpottunut tunne, kun lapsi löytyikin. Meinasin ruveta itkemään. Tässä ei mennyt tosiaan yhtään kauaa, kun lapsi oli hävinnyt meidän näkyvistä! Ne on tosi nopeita. Meillä on aidattu takapiha ja metsää, mutta metsä onkin mei