Siirry pääsisältöön

Vihaan lukea iltasatuja



... mutta nyt siihen taisi tulla muutos!


*Yhteistyössä Perhekuplan ja Pippurinen Kustannus kanssa.


En olekaan muuten tainnut mainita sitä erikseen ihan blogitekstissä asti, että olen nykyään Perhekuplan bloggaaja!


Sain yhteistyönä Perhekuplan ja Pippurinen Kustannus kanssa kirjan ”Pippa Pippuri ja keltainen mekko”, sekä äänikirjan ”Pippa Pippuri ja keskeneräinen leijona”. Koekaniineina toimivat 5 ja 7 vuotiaat tyttäreni, pojat 1 ja 2 vuotiaat eivät oikein malttaneet keskittyä. 





”Pippa Pippuri on pieni ja temperamenttinen tyttö, joka kiukustuu helposti, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, ja silloin hän matkustaa jalan polkaisulla omaan satumaahansa, sillä siellä Pippa Pippuri saa tehdä, mitä hän haluaa. Pippa Pippuri -sadut käsittelevät ja sanoittavat hauskalla tavalla harmituksen ja kiukun tunteita. Pippa Pippuri ja keltainen mekko on satusarjan ensimmäinen osa.

No meidän lapsethan rakastuivat näihin kirjoihin ihan täysin. Viisivuotias näytti vallan esimerkkiä ensimmäisen kirjan jälkeen, miten Pippa toimii. Huudettiin kurkku suorana ja poljettiin jalkaa. Se oli äärettömän hauskaa 😂 Kuunneltiin tuosta seuraavana päivänä Pippa Pippurin äänikirja ja voisin sanoa että sekin meni kuin kuumille kiville... Koska kuunneltiin se KOLME kertaa putkeen! Toimi siis meidän lapsilla hyvin onnistuneesti. 



Tässä kuunnellaan äänikirjaa keskittyneinä. Toisella tietysti iltapala rinnuksilla 😂

Itse vanhempana on pakko kanssa kommentoida omaa näkökulmaa. Mua on monesti harmittanut, kun usein lastensadut on niin hitokseen pitkiä, että ei helpolla ees huvita alkaa lukemaan. Me herätään niin aikaisin, että pitää mennä nukkumaan oikeasti ajoissa. Nämä sadut olivat minullekin iloinen yllätys, että mukaansatempaavuuden lisäksi nämä olivat sen pituisia, että oikeasti sai sen kerralla luettua. Mulle just tälläset kirjat on tosi iso helpotus, kun suoraan sanottuna ei kiinnostanut edes alkaa lukemaan mitään iltasatuja, kun ne kaikki siinä nukkumaanmenokiireen keskellä vaan jatkuu ja jatkuu ja lapset tietysti haluaa sen sadun loppuun kuunnella. 

Voin siis todellakin myös omasta puolesta suositella Pippa Pippuria kaikille, varsinkin ruuhkavuosien keskellä eläville vanhemmille! Lapset tykkää taatusti kuten yllä todettiin ja mielenkiinto säilyy vanhemmallakin. 




”Voidaanko ostaa kaikki Pippa Pippuri kirjat?” Kyseli äsken esikoinen 7v, kun vielä kerran kysyin, että mitäs mieltä olivat. 😄 Iloisia uutisia siis meidän perheelle, että keväällä ilmestyy toinen kirja, Pippa Pippuri ja leikkikaveri sekä jo helmikuussa uusi äänikirja! Lisätietoja voi lukea Pippurinen Kustannus -sivuilta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa.  Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta.  Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle.  Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”   Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se