Siirry pääsisältöön

Tiedättekö ne negatiiviset ihmiset?



Ne, jotka tulee piikittelemään joka asiaan, ihan aina. Oli se sitten se tyyppi somessa, joka tulee aina kommentoimaan sun juttuihin vain negatiivisesti. Tai se työkaveri, joka aina myrtyneenä viiltää sanojaan. Tai se kaikesta nalkuttava naapuri (hähää, en sanonutkaan puoliso!)

Ja se ärsyttää että sit jos pahastuu ”jostain turhasta”, niin oot vaan liian herkkä. ”Ei kannata kirjoittaa blogia sit jos ei kestä kritiikkiä” esim. Tai ”itse tuot itseäsi esille, kestä se”. 

Mitä jos mä en ookaan liian herkkä, mitä jos sä oot vaan mulkku? 

Mitä varten se on aina sen herkän tehtävä kovettaa itsensä niin, että alkaa kestämään ihmisten paskapuheita ja negatiivisia kommentteja? Liian usein oon myös oman herkän lapsen kohdalla miettinyt, että miksi häntä vaaditaan ”kasvattamaan vähän luonteenlujuutta”.



Liian usein se on myös koulukiusaamistilanteissa se kiusaaja, joka saa jäädä sinne kouluun ja kiusattu vaihtaa koulua tai jopa paikkakuntaa. Helvetin epäreilua ainakin mun mielestä.

Mä en jaksais aina olla se joka miettii että miten voisi muuttua kovemmaksi, miten saisi lapsellekin kovempaa kuorta. Miksi ihmeessä meidän pitäis saada? Eiköhän se maailma itsessään koveta jo valmiiksi ihan tarpeeksi. 

Haastan nyt jokaisen konmarittaan hemmettiin ne ihmiset elämästään, jotka ei tuota iloa vaan ahdistusta, pahaa mieltä ja vitutusta. Ei sun tarvi toimia toisen kynnysmattona ja itsetunnon kohottajana. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …