Siirry pääsisältöön

Rehellisyys lapsen ja vanhemman välillä

Voiko vanhempi sanoa suoraan lapselle, että nyt vituttaa? Ei tietenkään pienille lapsille ehkä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Itse kyllä olen sanonut monesti, että nyt mua suututtaa. Äitiin ei saa koskea eikä minulle kannata just nyt puhua. Mun pitää rauhoittua. Mielestäni on hyvä näyttää tunteita myös jo pienelle lapselle ja sanoittaa niitä.  Että jos suututtaa, niin on hyvä antaa toisen rauhoittua.


Voiko vanhempi sanoa suoraan esimerkiksi jo aikuiselle lapselle, että jokin virhe minkä lapsi vaikkapa teini-iässä teki, on tehnyt peruuttamatonta tuhoa vanhemman elämään? Onko näistä hyvä jälkeenpäin keskustella, vai onko parempi ajatella, että sekin oli ikään liittyvä rajojen koettelu, vähän niinkuin uhma pienemmällä lapsella?


Entäs sitten, jos vanhempi on tehnyt virheitä. Tuntuu nekin olevan arkoja aiheita useimmiten, mistä lasten kanssa ei puhuta, varsinkaan enää aikuisiällä. Joskus mietin että tuleekohan lapset mulle aikuisina kertomaan, että jokin asia vaivaa heitä. Jotenkin toivon että hoitaisin hommat jo alkuunsa niin, että asiat puhutaan perusteellisesti läpi.


Toki minäkin olen vain ihminen, joten virheitä voi sattua. Tottakai silloin toivoisin, että lapsilla olisi niin hyvin rakennettu luotto vanhempiansa kohtaan, että uskaltaisivat tulla puhumaan mieltä askarruttavista asioista. Vaikka ne olisivat kipeitäkin aiheita. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …