Siirry pääsisältöön

Rakastu arkeesi



Istuin yksi ilta vessassa menossa nukkumaan ja mietin, että onpas hiljaista. Kaikki lapset nukkuu. Mietin, että tätäköhän tää sit on kun lapset kasvaa ja muuttaa pois. Näin hiljaista, päivälläkin! Sitä odotellessa? 

Mutta, sitten kun oikeesti mietin tätä, iskeekin pieni kaipuu jo etukäteen. Muistutan itteeni, että hetkistä kun lapset leikkii ja mylvii kuin joku apinalauma konsanaan, pitäis oikeesti muistaa nauttia vielä kun lapset on pieniä. Ne on pieniä vaan niin pienen hetken.

Onhan tässä vaikeitakin hetkiä, eikä jokainen päivä vaan voi olla sellainen mistä nauttii. En usko että ketään vaikka nauttis noroviruksesta esim.  Mutta jos edes useampi päivä olisi sellainen, että muistaisi nauttia vaikka niistäkin hetkistä, missä lapset saa utopistisen raivokohtauksen keskellä kauppaa, niin elämäkin vois olla stressittömämpää! No okei, tuskin kukaan niistä ihan nauttisi, mutta jos muistaisi että hei, pian tääkin hetki on ohi ja ollaan kotona. 😁



Mä kuulen ympäriltä koko ajan eri ihmisiltä, miten ne huvittuneena muistelee vanhemmalla iällä noita lasten kommelluksia ja jopa ikävöi niitä aikoja.  Aika kultaa muistot uhmaikäisistä selkeästi 😘

Mutta, loppujen lopuksi kyllä sitä meteliä kestää. Se on tää hiljaisuus, jota ei sitten ehkä kestäkään. Ihminen tarvitsee jotain ääntä päivittäin, yleensä ainakin jossain vaiheessa taustalle. Tällä hetkellä ”taustametelinä” toimii ne lasten villit leikit, (ja ne kilarit ku erehdyit pruuttaamaan ketsuppia lautaselle, vaikka ite pyysi) myöhemmin sitten varmaan radio ja TV. 

Nauttikaamme siis vihaisista lapsistamme kun he ovat pieniä ja kiljuvat keuhkonsa pihalle suutuspäissään, tai hurjissa leikeissään! Ne hetket on liian nopeasti ohi. 

Hyvää viikonloppua teille! ☀️

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih