Siirry pääsisältöön

Rakastu arkeesi



Istuin yksi ilta vessassa menossa nukkumaan ja mietin, että onpas hiljaista. Kaikki lapset nukkuu. Mietin, että tätäköhän tää sit on kun lapset kasvaa ja muuttaa pois. Näin hiljaista, päivälläkin! Sitä odotellessa? 

Mutta, sitten kun oikeesti mietin tätä, iskeekin pieni kaipuu jo etukäteen. Muistutan itteeni, että hetkistä kun lapset leikkii ja mylvii kuin joku apinalauma konsanaan, pitäis oikeesti muistaa nauttia vielä kun lapset on pieniä. Ne on pieniä vaan niin pienen hetken.

Onhan tässä vaikeitakin hetkiä, eikä jokainen päivä vaan voi olla sellainen mistä nauttii. En usko että ketään vaikka nauttis noroviruksesta esim.  Mutta jos edes useampi päivä olisi sellainen, että muistaisi nauttia vaikka niistäkin hetkistä, missä lapset saa utopistisen raivokohtauksen keskellä kauppaa, niin elämäkin vois olla stressittömämpää! No okei, tuskin kukaan niistä ihan nauttisi, mutta jos muistaisi että hei, pian tääkin hetki on ohi ja ollaan kotona. 😁



Mä kuulen ympäriltä koko ajan eri ihmisiltä, miten ne huvittuneena muistelee vanhemmalla iällä noita lasten kommelluksia ja jopa ikävöi niitä aikoja.  Aika kultaa muistot uhmaikäisistä selkeästi 😘

Mutta, loppujen lopuksi kyllä sitä meteliä kestää. Se on tää hiljaisuus, jota ei sitten ehkä kestäkään. Ihminen tarvitsee jotain ääntä päivittäin, yleensä ainakin jossain vaiheessa taustalle. Tällä hetkellä ”taustametelinä” toimii ne lasten villit leikit, (ja ne kilarit ku erehdyit pruuttaamaan ketsuppia lautaselle, vaikka ite pyysi) myöhemmin sitten varmaan radio ja TV. 

Nauttikaamme siis vihaisista lapsistamme kun he ovat pieniä ja kiljuvat keuhkonsa pihalle suutuspäissään, tai hurjissa leikeissään! Ne hetket on liian nopeasti ohi. 

Hyvää viikonloppua teille! ☀️
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv
11 kommenttia
Lue lisää

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa.  Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta.  Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle.  Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että
2 kommenttia
Lue lisää

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”   Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se
6 kommenttia
Lue lisää