Perunapelto perseessä

Hyvää huomenta! Ja anteeksi, että kun avaat silmät tähän maailmaan, saat kahvin naaman eteen ja avaat tän sivun, joudut heti katselemaan mun takareisiä. 🤭

Mutta mä halusin tuoda esille sen, että äitiyden tuomat muutokset voi joillain ihmisillä vaikuttaa myös muihinkin alueisiin kuin vaan niihin mahaan ja rintoihin. 

Kun raskaus kerrytti kiloja turvotuksen ja ihan rehellisesti myös omien syömisten takia, niin niistä puolet meni mahan sijasta reisiin ja persukseen. Kuva silottaa vahvasti tilanteen oikeellisuutta, liian armollinen kamera tässä puhelimessa 😁

  

Oon ihan sujut tämänkin vartalon osan kanssa, kyllähän se toimii niinku pitää. Mutta koska mä oon vaan ihminen, niin kyllä muakin joskus ahistaa se, et takareidet ja perse on ku perunapelto. Mut onneks suurimman osan ajasta oon ihan ok asian kanssa. Varmaan ku en nää sitä koko ajan kumminkaan. 

Ihmisillä vaikuttaa niin yksilöllisesti eri asiat eri tavalla vartaloon. Monille raskaus ja pienlapsiarki ei tuo mitään muutoksia, mulla sit taas tuntuu et vaikuttaa ihan huolella. Raskauden aikana söin mitä pystyin kun voin pahoin ja monesti se ei sit ollu ihan sitä terveellisintä vaihtoehtoa. Myös turvotus oli aivan jäätävää! 

Tässä pienlapsiarjen keskellä myös tarkoituksellinen liikunta tai muu jumppa on välillä tosi vähäistä, kun täällä valvottaa kaksi neljästä, on töitä ja lasten harrastuksia. Varmasti kuulostaa joidenkin korviin tekosyiltä, mutta ne, jotka on kärsineet univajeesta tietää, että se vaikuttaa ihan kaikkeen. Ja kun se on jatkuvaa, niin päivät on vaan virran mukana menemistä niinkuin koho vedessä. Ja onhan se pienlapsiarkikin tosi hektistä vielä kun kaikki on pieniä. 

Mutta, nyt me eletään tässä elämänvaiheessa, mihin kuuluu vartalon pehmeys enemmän kuin sen kiinteys. Ja se on ihan ok. ❤️