Siirry pääsisältöön

Onneksi sun ongelmat on noin pieniä



Tiedättekö mikä on tosi ärsyttävää. Se, että jos erehdyt sanomaan jonkun ”mitättömän” ongelman, niin ihmiset kommentoi siihen, että ”onneks on noin pienet ongelmat”. Miten niin? Eli jos sulla on isoja ongelmia, et voi vi*tuuntua pienemmistä ja mainita niitä? Miks ihmisen pitää aina valittaa isoista asioista ensin, että pienemmät ja ”mitättömämmät” ongelmat olis vertaistuen arvoisia? Miten kukaan voi tietää yhden kommentin perusteella, mitä se ihminen käy läpi elämässään. 

Mulla on ollu vaikka minkälaista rankkaa vaihetta elämässä, joista en oo huudellut minnekään. Silti otti päähän, kun mies unohti suklaat kauppaan. Silti otti päähän, että hammastahna loppui kesken kaiken. Eikai se nyt meinaa sitä, että jos ihmistä vituttaa siinä isompien ongelmien keskellä ne pienetkin asiat, että se ongelma ei olisi olemassa tai että se ei olis tarpeeksi iso. 



Mikähän siinä on, että monesti annetaan sitä vertaistukea vasta sitten kun ongelma on luokkaa ”pää irtoo ruumiista just nyt” eikä silloinkaan vielä välttämättä. Siihenkin monesti tullaan vertailemaan, kuinka joskus itselle kävi niin, mutta silti jatkoi elämäänsä niinku ei mitään. 

”älä valita turhasta” ”oot onnekas kun sulla on noin pienet murheet” ”no onneks ei oo ton isompia juttuja elämässä”. On ihan paskoja argumentteja, jos tiedät henkilöstä vaan tuon ainoan kommentin verran. 


Ja itseasiassa mitä sit vaikka oliskin vaan se ongelma, että kynsilakka loppui kesken kaiken? Pitääkö siitäkin olla kateellinen tässä kateellisten maailmassa, kun joillain ihan oikeasti onkin vaan niitä ”pieniä murheita”. Halutaanko me oikeesti toivoa muille isompia ongelmia, kun jaellaan tohon tyylin vähätteleviä ja alentavia kommentteja toisille? 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …