Siirry pääsisältöön

Oma-aika ja ”lapsivapaa”



Mä voin myöntää tän helposti ääneen, että mä tarvin omaa aikaa. Joka päivä. Vaikka oon äiti, oon myös ihminen ja säännöllisesti tuun hulluksi siitä metelistä, mitä neljästä lapsesta lähtee. Ja sitä muuten lähtee!

On aivan ihanaa illalla käpertyä sohvalle iltapalan kanssa katsomaan vaikka sitä lempisarjaa, kun vihdoin lapset on saatu nukkumaan. Jep. Syön teeveen ääressä. Eip, ei suositella, mut se on mun paheeni ja sallittakoon se mulle tässä ruuhkavuosien rumbamambassa. 

Entäs sit lapsivapaa. Pitääkö sitä olla? -No pitää tietenkin. On hyvä joskus olla hetki ihan huoleton, ilman vastuuta mistään. Ja jos on parisuhteessa, sitä on myös hyvä hoitaa lapsivapaalla, kun pystyy täysin keskitettyä siihen toiseen ihmiseen jonka kanssa jakaa elämänsä. 

Meille oma-aika ja lapsivapaat on aina olleet tärkeitä asioita, koska niillä me hoidetaan itseämme ja parisuhdettamme. Ollaan äärettömän kiitollisia siitä, että tää on tukiverkoston avulla mahdollista. Tiedän, että kaikilla ei valitettavasti tällaista mahdollisuutta ole. Kiitos siis mummit, paapat ja heidän kumppanit! 💕

Tässä minä olen itsekkäästi värjäämässä kulmiani sen sijaan, että olisin lasteni kanssa. 
No mutta pitääkö näistä omista ajoista ja lapsivapaista potea huonoa omaatuntoa? - No ei todellakaan pidä. Koska vaikka sä oot äiti tai isi tai muu huoltaja, on ihan tervettä haluta olla myös vaan itsensä ja/tai puolisonsa kanssa. Mä toivon ettei kukaan hukkais itseänsä vanhemmuuteen. En usko, että se tekee kellekään hyvää, että omistautuu pelkästään siihen vanhemmuuteen. Ei sille aikuisille, eikä sille lapselle. 

Joku joskus kritisoi mua siitä, miten käytän aikaani itseeni. Koska hän kuulemma haluaa ainakin viettää ihan kaiken aikansa lapsiensa kanssa. No arvatkaa mitä, mä en. En halua viettää ihan joka ikistä hetkeä pelkästään lasteni kanssa, koska mä oon myös Sini. Sit oon mm. vaimo tämän äitiyden lisäksi. 

Jos mä en pidä Sinistä huolta, niin miten se äiti siellä takana voi olla hyvinvoiva ja hyvä vanhempi? Jos mä en joskus hoida mun parisuhdetta, miten me voidaan antaa terve kuva siitä lapsille ja jaksetaan jakaa vanhemmuutta yhdessä saman katon alla?

Tässä me itsekkäästi ostelemassa kahdestaan jouluruokia sen sijaan, että oltais lasten kanssa. Mummi tuli katsomaan lapsia. 
Joten vaikka mä rakastankin olla lasteni kanssa, niin kyllä mä myös haluan päivisin pieniä hetkiä itselleni. Ja joskus niitä kokonaisiakin päiviä mm. parisuhteelle, eikä se mun mielestä ole todellakaan huono juttu, vaan juurikin päinvastoin. 

Mutta, nyt mä laitan luurin kiinni ja käperryn sinne sohvalle mun iltapalan kanssa. Pitäkää huolta itsestänne! ❤️

Tässä minä kauhean itsekkäästi oman lauluharrastukseni parissa, sen sijaan että olisin lasten kanssa! Kamala mutsi. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady