Siirry pääsisältöön

Oma-aika ja ”lapsivapaa”



Mä voin myöntää tän helposti ääneen, että mä tarvin omaa aikaa. Joka päivä. Vaikka oon äiti, oon myös ihminen ja säännöllisesti tuun hulluksi siitä metelistä, mitä neljästä lapsesta lähtee. Ja sitä muuten lähtee!

On aivan ihanaa illalla käpertyä sohvalle iltapalan kanssa katsomaan vaikka sitä lempisarjaa, kun vihdoin lapset on saatu nukkumaan. Jep. Syön teeveen ääressä. Eip, ei suositella, mut se on mun paheeni ja sallittakoon se mulle tässä ruuhkavuosien rumbamambassa. 

Entäs sit lapsivapaa. Pitääkö sitä olla? -No pitää tietenkin. On hyvä joskus olla hetki ihan huoleton, ilman vastuuta mistään. Ja jos on parisuhteessa, sitä on myös hyvä hoitaa lapsivapaalla, kun pystyy täysin keskitettyä siihen toiseen ihmiseen jonka kanssa jakaa elämänsä. 

Meille oma-aika ja lapsivapaat on aina olleet tärkeitä asioita, koska niillä me hoidetaan itseämme ja parisuhdettamme. Ollaan äärettömän kiitollisia siitä, että tää on tukiverkoston avulla mahdollista. Tiedän, että kaikilla ei valitettavasti tällaista mahdollisuutta ole. Kiitos siis mummit, paapat ja heidän kumppanit! 💕

Tässä minä olen itsekkäästi värjäämässä kulmiani sen sijaan, että olisin lasteni kanssa. 
No mutta pitääkö näistä omista ajoista ja lapsivapaista potea huonoa omaatuntoa? - No ei todellakaan pidä. Koska vaikka sä oot äiti tai isi tai muu huoltaja, on ihan tervettä haluta olla myös vaan itsensä ja/tai puolisonsa kanssa. Mä toivon ettei kukaan hukkais itseänsä vanhemmuuteen. En usko, että se tekee kellekään hyvää, että omistautuu pelkästään siihen vanhemmuuteen. Ei sille aikuisille, eikä sille lapselle. 

Joku joskus kritisoi mua siitä, miten käytän aikaani itseeni. Koska hän kuulemma haluaa ainakin viettää ihan kaiken aikansa lapsiensa kanssa. No arvatkaa mitä, mä en. En halua viettää ihan joka ikistä hetkeä pelkästään lasteni kanssa, koska mä oon myös Sini. Sit oon mm. vaimo tämän äitiyden lisäksi. 

Jos mä en pidä Sinistä huolta, niin miten se äiti siellä takana voi olla hyvinvoiva ja hyvä vanhempi? Jos mä en joskus hoida mun parisuhdetta, miten me voidaan antaa terve kuva siitä lapsille ja jaksetaan jakaa vanhemmuutta yhdessä saman katon alla?

Tässä me itsekkäästi ostelemassa kahdestaan jouluruokia sen sijaan, että oltais lasten kanssa. Mummi tuli katsomaan lapsia. 
Joten vaikka mä rakastankin olla lasteni kanssa, niin kyllä mä myös haluan päivisin pieniä hetkiä itselleni. Ja joskus niitä kokonaisiakin päiviä mm. parisuhteelle, eikä se mun mielestä ole todellakaan huono juttu, vaan juurikin päinvastoin. 

Mutta, nyt mä laitan luurin kiinni ja käperryn sinne sohvalle mun iltapalan kanssa. Pitäkää huolta itsestänne! ❤️

Tässä minä kauhean itsekkäästi oman lauluharrastukseni parissa, sen sijaan että olisin lasten kanssa! Kamala mutsi. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …