Siirry pääsisältöön

Ne ruuhkavuodet?



Tajusin justiin, että en ole kertonut lapsistani oleellisia tietoja! Joten tässä pieni esittely; 

Eli mulla on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Tytöt ovat 7v ekaluokkalainen ja ihan just 5v täyttävä päiväkotilainen. Pojat ovat juuri 1v täyttänyt ja toinen helmikuussa 3v täyttävä, sekä myös päiväkodissa. Itse olen siis töissä osa-aikaisesti tällä hetkellä, jonka varmaan päättelitte tuosta päiväkodista 😁 



Voin muuten kertoa, että ei ole mitenkään helppoa hommaa välillä taiteilla työn, harrastusten, kodin- ja lastenhoidon kanssa.  Vaikka olen osa-aikaisesti ”vaan” töissä. Kyllä mä monesti mietin, että miten ihmeessä ihmiset joilla on pieniä lapsia, tai lapsia ylipäätään, jaksaa olla kokopäiväisesti töissä. Varsinkin kun aamut alkaa aikaisin. En edes uskalla miettiä, mitä tää olisi jos olisin edelleen vuorotyössä. 

Olen siis tosiaan kiitollinen siitä että en tee sitä 8 tuntia päivässä, mutta samaan aikaan tunnen jonkinasteista häpeää, kun teen ”vaan osa-aikaista” työtä. Mistähän sekin lie johtuu, kun kukaan ei missään vaiheessa ole edes asiaa mitenkään vähätellyt. Onkohan se joku alitajuntaan iskostunut ajatusmalli, että ihmisen kuuluu tehdä työtä ja mieluiten
juurikin sitä pidempää työpäivää. En kyllä tiedä! 

Tämä on ollut kyllä meille kuin lottovoitto muutenkin, koska työpaikka on lasten hoitopaikan läheisyydessä, joten päivät ovat mukavan lyhyitä meillä kaikilla, kun ei mene matkoihinkaan aikaa. Lisäksi esikoisen ei tarvitse koulupäivän päätteeksi mennä iltapäiväkerhoon, vaan voi tulla suoraan kotiin. Miksi siis potea huonoa omaatuntoa, kun kaikki tuntuu tosi hyvältä ja siltä, että näin tän homman pitääkin mennä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 
Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 

Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.
Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo…

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. 
Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. 


Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. 
Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että ei ole, tämä oli vahink…

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!”



Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se yks palapeli. …