Siirry pääsisältöön

Ne ruuhkavuodet?



Tajusin justiin, että en ole kertonut lapsistani oleellisia tietoja! Joten tässä pieni esittely; 

Eli mulla on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Tytöt ovat 7v ekaluokkalainen ja ihan just 5v täyttävä päiväkotilainen. Pojat ovat juuri 1v täyttänyt ja toinen helmikuussa 3v täyttävä, sekä myös päiväkodissa. Itse olen siis töissä osa-aikaisesti tällä hetkellä, jonka varmaan päättelitte tuosta päiväkodista 😁 



Voin muuten kertoa, että ei ole mitenkään helppoa hommaa välillä taiteilla työn, harrastusten, kodin- ja lastenhoidon kanssa.  Vaikka olen osa-aikaisesti ”vaan” töissä. Kyllä mä monesti mietin, että miten ihmeessä ihmiset joilla on pieniä lapsia, tai lapsia ylipäätään, jaksaa olla kokopäiväisesti töissä. Varsinkin kun aamut alkaa aikaisin. En edes uskalla miettiä, mitä tää olisi jos olisin edelleen vuorotyössä. 

Olen siis tosiaan kiitollinen siitä että en tee sitä 8 tuntia päivässä, mutta samaan aikaan tunnen jonkinasteista häpeää, kun teen ”vaan osa-aikaista” työtä. Mistähän sekin lie johtuu, kun kukaan ei missään vaiheessa ole edes asiaa mitenkään vähätellyt. Onkohan se joku alitajuntaan iskostunut ajatusmalli, että ihmisen kuuluu tehdä työtä ja mieluiten
juurikin sitä pidempää työpäivää. En kyllä tiedä! 

Tämä on ollut kyllä meille kuin lottovoitto muutenkin, koska työpaikka on lasten hoitopaikan läheisyydessä, joten päivät ovat mukavan lyhyitä meillä kaikilla, kun ei mene matkoihinkaan aikaa. Lisäksi esikoisen ei tarvitse koulupäivän päätteeksi mennä iltapäiväkerhoon, vaan voi tulla suoraan kotiin. Miksi siis potea huonoa omaatuntoa, kun kaikki tuntuu tosi hyvältä ja siltä, että näin tän homman pitääkin mennä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv