Siirry pääsisältöön

Kun sun salitreeni tarkottaa sitä, että siivoot jumppasalin.



Salilla käyminen on ihan tosi hieno juttu. Siis niille, jotka siitä pitävät. Kävin itsekin joskus muutama vuosi sitten, mutta en kertakaikkiaan rakastunut siihen hommaan, vaikka olikin asiansa tunteva ihminen mukana ohjaamassa ja näyttämässä. 

Oon huomannut, että nykyään salilla käyminen on kasvanut ihmisten keskuudessa. Joissain määrin siitä on siis tullut muotia. Ja sehän ei ole ollenkaan paha juttu, koska ihmiset monesti löytää sen oman juttunsa juurikin sen kautta, mitä muut suosittelevat. Vähän niinkuin hitiksi nousseet ruuat, ruokavaliot, tai curly girl -metodi. Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ”muoti-ilmiöt” on aina hyvä juttu ehdottomasti!



Itse pidän (tai oikeastaan en tiedä pidänkö kamalasti siitäkään, mutta ainakaan se ei tuota niin kauheeta tuskastumista) ihan vallan kävelemisestä. Jos on hyvää musiikkia, voisin kävellä vaikka kuinka pitkään... No ainaki meidän roskiksille ja takas, koska en tykkää kävellä ulkona ja siks mulla onkin juoksumatto. 😂 Kesällä kauniilla ilmalla toki kaikista kivoin mennä ulos lenkille ❤️



Harmittelen usein mielessäni sitä, että  tuntuu että olisin yksin tässä ”kävelyllä”, kun tuntuu olevan suositumpaa juurikin salilla treenaaminen ja erilaiset kotitreenit kahvakuulien tmv kanssa. Mihin jäi pelkästään kävely? Vai onko se niin automaatio, että sitä ei tarvi erikseen kertoa, vaan nää eri treenit on lisänä myös päivittäiselle kävelylenkeille (jotka voi tosin sen polun sijasta olla se juoksumattokin). 

Tunnen siis aika ajoin sellasta pientä ulkopuolisuuden tunnetta, kun en jatkanutkaan salilla käymistä, vaan vaihdoin salin tuohon tuttuun ja turvalliseen juoksumattoon takaisin.



Mutta kaipa se on niin, että tärkein ei ole se miten liikkuu, vaan se, että edes liikkuu! Miten sä tykkäät liikkua? 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady