Itse teit lapsia, itse ne hoidat?


Taas tästä omasta ajasta!

Aloin miettimään, että onko se loppujen lopuksi jotenkin itsekästä (no sitähän se oma aika periaatteessa aina on 😅) ja väärin toivoa omaa-aikaa, kun on tehnyt (saanut) neljä lasta? Joskus vieläkin törmää siihen ajatusmaailmaan, että kun lapsesi olet tehnyt niin turha ruikuttaa ja pyydellä hoitajia. 

Ymmärrän tän siinä, että jokaisen tulisi mukauttaa lapsiluku siihen, mitä pystyy handlaan (vaipumatta tässä lapsiarjen kaaoksessa jonkunsortin psykoosiin.) Mutta jos siihen on mahdollisuus niin kai sitä apua voi aina toisinaan pyytää? 

En tunne muuten huonoa omaatuntoa siitä, että haluan aikaa itselleni tai meidän parisuhteelle. Mutta joskus pelkään että kuormitan läheisiä sillä, että pyydän apua lastenhoitoon. Kukaan meille ei siis ole sanonut mitään tuollaista, vaan olen törmännyt siihen muualla. 



Kummasti kaiken sairastelun ja ylipäätään ruuhkavuosien keskellä piristää pieni irtiotto arjesta ja jaksaa paremmin keskittyä taas olemaan se hyvä vanhempi. Joten olenkin kiitollinen äärettömästi siitä, että se on meille mahdollista, eikä kukaan meitä siitä syyllistä. 

Meillä onkin kokonainen viikonloppu miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun helmikuussa lapset menevät yöksi mummilaan ja paappalaan. Saatiin tällainen kiva ylläri joululahjaksi, jota kyllä kieltämättä odotetaan kuin kuuta nousevaa! 

Miten teillä on omaa aikaa ja parisuhteessa olevilla parisuhteelle aikaa niin, että se on joskus muulloin kuin silloin kun lapset nukkuu? Ja ootteko te törmänneet tohon ”itse teit lapsia, itse hoidat” ajatukseen?



Kommentit

Suositut tekstit