Siirry pääsisältöön

Haistattelin omalle lapselleni

Haistattelin omalle lapselleni. Minä, aikuinen ihminen. Minä, ÄITI!

Meillä oli eilen ihana päivä 5 v kanssa. Käytiin tuhlaamassa hänen synttärirahoja siellä, mihin hän halusi. Ostettiin kolme mekkoa ja koruja. Käytiin syömässä pullat. ”Ihan sikakiva päivä oli!” Sanoi mun viis vee.



Sit tuli ilta. Tuli kiukut. Tuli uhma. Ja mä haistattelin mun lapselle. Minä. Aikuinen ihminen. Minä AIKUINEN ihminen en osannut hillitä itseäni LAPSEN uhman edessä ja alennuin ihan törkeän alas. Olo on kauhea.

Saatiin onneksi puhuttua ja sovittua, mutta tää olo tulee pysymään tälläisenä pitkään. 😔 Harmittaa. Surettaa. Itkettää oma käytös.

Ja miks ihmeessä kerron tällästä, varsinkin kun mua on ruodittu siitä että oon ilmeisesti niin surkea mutsi. Tästähän saa vaan lisää aseita mua vastaan. No kerron siksi, koska haluaisin että näitä vanhemmuuden huonojakin hetkiä tuotaisiin esille. Että vaikka 95% ajasta onkin ihanaa ja palkitsevaa, niin on myös niitäkin hetkiä kun ei loista sitten yhtään tässä kasvatushommassa.



Olisi ihanaa, jos vanhemmat uskaltaisivat enemmänkin kertoa näistä lapsiarjen nurjista puolista, ilman että saisi sontaa niskaansa. Uskon että jokaisella vanhemmalla on joskus menny kuppi nurin. Jotkut osaa handlata sen tilanteen rauhallisemmin ja jotkut taas ovat temperamenttisia. Eihän mikään oikeuta lapselle haistattelemaan, eihän sitä pitäis tehdä aikuisellekaan. Mutta joskus me aikuisetkin vajotaan lapsen tasolle. Uskon että asioista keskusteleminen jälkikäteen auttaa niin lasta kuin vanhempaa käsittelemään sitä asiaa niin, että siitä voi päästä yli. Ehkä nää asiat ei unohdu ikinä lapselta ja aikuisenakin muistellaan miten hurjalla tuulella äiti oli, mutta ehkä ja todellakin toivottavasti muistetaan myös se, miten asiat aina juteltiin halki. Ja että äitikin oli oikeasti pahoillaan, eikä vain juteltu sen takia että on pakko, tai että hyväksyttäisiin käytös sen takia että ”ainakin meillä jutellaan nää asiat halki”.

Uskon että vanhempana myös näistä tilanteista voi oppia jotain. Eli kohti parempaa vanhemmuutta siis tästä. Toivottavasti. Hyvää sunnuntaita kaikille ❤️

Ps. Kiitos kaikille niistä ihanista viesteistä instan puolella. Tuli kyllä tarpeeseen ❤️

Kommentit

  1. Heippa. Ensinnäkin haluan sulle laittaa, että sulla on ihan huippu blogi ❤️ ihana lukea avointa elämänmakuista tekstiä, jossa on pilke silmäkulmassa. 2 pienen lapsen yh äitinä voin hyvin paljon samaistua moneen tekstiin ja ihanaa kun puhut asioista suoraan ja kaunistelematta. Se on surullista kun nykyisin vanhemmuus on sitä toisten vanhempien arvostelua, asioiden kiillotusta ja kilpailua. Miksei vanhemmuutta voida somessa ja muualla tukea ja tsempata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva kun tykkäät, tosi kovaa jännittää kyllä näitä juttuja kirjoitella just sen takia, kun hirveän monet ei sitä tee. Ei se arki aina oo ruusuilla tanssimista ja välillä vaan menee kuppi nurin. Tai koko astiasto 😂 Oon ihan samaa mieltä tossa, että vanhempien tulisi ehdottomasti kilpailun ja muun sijasta tukea ja tsempata toinen toistaan. Kiitos kommentista, olipa mukava ylläri että joku oli jaksanut kirjoittaa! 😍

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih