Tiedättekö mikä olis aivan ihanaa? No oikeesti siivota! Oikeesti pestä tota pyykkiä jota on kodinhoitohuoneen lattialla asti. Oikeesti viikata sitä puhdasta pyykkiä kaappeihin, jota on myös eksynyt lattialle asti. Oikeesti pitää tää talo siistinä, syödä ite terveellisesti ja käydä vaikka joogassa. Juoda jotain erikoiskahvia kauniissa, pienissä kahviloissa ja postata siitä instaan hienoja kuvia, joita on muokattu Snapseedillä mätsäämään muihin kuviin.
Mutku ei jaksa. Eikä kyllä todellakaan kerkee.
Hyvä kun tässä ruuhkavuosien keskellä kerkee ees paskalle taipumaan. Oikeesti, apua? Miten ihmiset kerkee tekemään MITÄÄN? Miten ihmiset ylipäätään JAKSAA mitään, vaikka kerkeisikin?
Ehkä se on tää univaje, kun lapset valvottaa. Ehkä se on nää neljä lasta, työt ja harrastukset (ei todellakaan ne omat harrastukset, koska ei kerkee) jotka vie aikaa. Ehkä mä oon vaan laiska?
Myönnän, että toisinaan lasten ruutuaika paukkuu yli. Että sais edes joskus siivottua. Että joskus edes sais viikattua ne pyykit, että löytyis niitä vaatteitakin päälle helpommin. Ja joskus ihan vaan siks, koska rehellisesti haluan koomailla sohvalla rauhassa.
Joskus pienlapsiarjen keskellä ei vaan jaksa eikä kerkee olla se aktiivisin suorittaja. Se mitä mun on pitänyt opetella on se, että ne kotityöt kyllä odottaa aivan varmasti, eikä itseään tarvi uuvuttaa tekemällä kaikkea just samana päivänä.
Kommentit
Lähetä kommentti