Ei jaksa, ja sitten kun jaksaa ei kerkee

Tiedättekö mikä olis aivan ihanaa? No oikeesti siivota! Oikeesti pestä tota pyykkiä jota on kodinhoitohuoneen lattialla asti. Oikeesti viikata sitä puhdasta pyykkiä kaappeihin, jota on myös eksynyt lattialle asti. Oikeesti pitää tää talo siistinä, syödä ite terveellisesti ja käydä vaikka joogassa. Juoda jotain erikoiskahvia kauniissa, pienissä kahviloissa ja postata siitä instaan hienoja kuvia, joita on muokattu Snapseedillä mätsäämään muihin kuviin.

Mutku ei jaksa. Eikä kyllä todellakaan kerkee.

Hyvä kun tässä ruuhkavuosien keskellä kerkee ees paskalle taipumaan. Oikeesti, apua? Miten ihmiset kerkee tekemään MITÄÄN? Miten ihmiset ylipäätään JAKSAA mitään, vaikka kerkeisikin?

Ehkä se on tää univaje, kun lapset valvottaa. Ehkä se on nää neljä lasta, työt ja harrastukset (ei todellakaan ne omat harrastukset, koska ei kerkee) jotka vie aikaa. Ehkä mä oon vaan laiska?

Myönnän, että toisinaan lasten ruutuaika paukkuu yli. Että sais edes joskus siivottua. Että joskus edes sais viikattua ne pyykit, että löytyis niitä vaatteitakin päälle helpommin. Ja joskus ihan vaan siks, koska rehellisesti haluan koomailla sohvalla rauhassa.

Joskus pienlapsiarjen keskellä ei vaan jaksa eikä kerkee olla se aktiivisin suorittaja. Se mitä mun on pitänyt opetella on se, että ne kotityöt kyllä odottaa aivan varmasti, eikä itseään tarvi uuvuttaa tekemällä kaikkea just samana päivänä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Lue lisää

”Hätäkeskus, miten voin auttaa?”

Juttelin miehen kanssa keittiössä päivän asioista ja lapset leikkivät olkkarissa. Meillä oli jotain tärkeitä asioita joita piti käydä läpi rauhassa. Tytöt leikkivät olohuoneessa omia leikkejään, vauva nukkui päikkäreitään ja oltiin annettu meidän 3vlle tabletti, että saisi sieltä katsella ohjelmaa. Siinä jutellessa aloin koko ajan kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jostain ”kaukaa” kuuluu naisen puhetta, joka ei tuntunut tulevan mistään ohjelmasta. Keskeytin miehen ja kysyin, että kuuletko säkin ton? Kuka puhuu? Onks täällä joku?? Mies kattoo mua ihmeissään ja yhdessä siinä hetki kuunnellaan, kun meidän 3v juttelee jollekin naiselle. Juostaan olkkariin, eikä ketään näy missään! Yhtäkkiä tabletista kuuluu kovaa ”HÄTÄKESKUS, HALOO? HALOO?” Ei s a a t a n a. Meidän lapsi soitti HÄTÄKESKUKSEEN! Mies ottaa tabletin lapsen kädestä ja kertoo, että lapsi pääsi soittamaan vahingossa. Hätäkeskus varmistaa, että mitään hätää ei siis ole, johon toistetaan vielä että

Lue lisää

En halua olla jatkuvasti läsnä lapselleni.

Vaikka olenkin vanhempi, en ajatellut uhrata koko elämääni pelkästään lapsilleni. On todella hassua törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että sua ei saa väsyttää, sua ei saa vituttaa, sua ei saa ärsyttää, et saa kaivata omaa aikaa jne sen jälkeen, kun susta tulee äiti tai isä. Läsnäily tuntuu olevan joka paikassa muotia. ”Ole läsnä lapsellesi! Ole inspiroiva! Pysähdy ja nauti joka hetkestä!” Jne. Lauseet voisivat yhtä hyvin olla ”Unohda itsesi kokonaan koska olet vanhempi! Väännä verenmaku suussa kaikkea luovaa! ”Ole sydärin partaalla, koska et saa hetkenkään lepoa!” Mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa sanoa tunteitaan ääneen, ilman että heitä leimataan huonoiksi vanhemmiksi, tai etteivät rakastaisi lapsiaan, tai että menee aina huonosti. Mä en yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi on ihan loppuun palanut. Lapset kun valvottaa yöt ja itse pitää herätä skarppina töihin kello 5, hoitaa työt, mennä kotiin ja hoitaa siellä kotityöt ja lapset jne, niin onhan se

Lue lisää

Neljän lapsen tornado

Hae tästä blogista