Siirry pääsisältöön

Ajatuksia äitiydestä



Äitiys on sitä, että joudut käymään vessassa yleisön edessä. (Samalla kun joku tekee vielä tuhoja vessassa ja vetää vessanpönttöä kesken kaiken. Se kylmä vesi persiissä... 🥶).

Äitiys on sitä, että imetät yhden lapsen yöllä takaisin uneen ja juokset toiseen huoneeseen, kun toinen lapsi heräsi itkien nähtyään pahaa unta. Etkä sit nukahdakaan takas ihan heti. Tänks! 

Äitiys on jäähtyneitä kahvikupillisia ja ruokia. Tai ”pikaruokia”, niinku joku leikkele nopeasti napattuna kun ei muuta kerkee.


Äitiys on loputon määrä rakkautta lapsia kohtaan ja jatkuvaa huolen kantamista heistä, niin hyvässä kuin pahassa. Äitiys on myös kirosanojen pihisemistä hampaidenvälistä, kun taas tapahtuu jonkinsortin ydinräjähdys jossain puolella taloa. 

Äitiys on univajetta, mutta toisinaan myös hämmästyneenä heräämistä, kun lapset yllättävät ja nukkuvatkin koko yön. Tai sit et oo vaan heränny mihinkään huutamiseen, ku oot ollu niin väsyksissä ja sun puoliso hoiti kaikki heräilyt. 😬

Äitiys on naurua ja hassuttelua. Äitiys on tahmeita sormia ja kuolaisia pusuja. Ja tussinjälkiä seinissä, pöydissä, lakanoissa, vaatteissa...

Äitiys on ovenpaiskomista ja ”oot tyhmä!” kuuntelua. Totuus tulee lasten suusta?

Äitiys on toisinaan kuin palapeliä ja  lottoamista; toivot, että saat loksautettua oikeat palat kohdilleen ja saat arvottua oikeat numerot. Tai edes suht hyvät numerot. Sellaiset, joilla pärjäisi hyvin. Tai ees jotenkin.



Äitiys on kaunis lahja. Äitiys on uniikkia jokaisen kohdalla. Äitiys on erilaista jokaisen kohdalla. Äitiys on yhteisöllistä, mutta toisinaan myös yksinäistä. Ja joskus se vaan on myös perseestä, kun sairastatte viidettä vatsatautia vuoden sisään, vaikka huolehtisitte käsihygieniasta kuinka hyvin. 

Mutta, loppujen lopuksi jokainen meistä yrittää parhaansa ja kaipaa joskus vertaistukea toisilta vanhemmilta. Jokainen meistä on omanlainen vanhempi, eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa suorittaa vanhemmuutta. Nostetaan siis toisiamme ylös, sen sijaan että painettaisiin toisiamme alas. Eiks ni? 😎

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv