Siirry pääsisältöön

Äitiys ja introverttiys



Mä olen introvertti. Pidän omasta rauhasta, viihdyn täydellisesti yksin ja vain harvoin kaipaan toisia ihmisiä ympärilleni. Eri asia tietysti oma perhe. 

Nyt tää introverttiys luonteena alkaa olemaan vaan aika hankala asia, mitä enemmän lapset kasvaa. Pitää olla tekemisissä enemmän toisten vanhempien kanssa, kun lapset alkaa muodostamaan kaverisuhteita. Lapsille tulee kavereita kylään, lasta pitää kuskata kylään, on kaverisynttäreiden pitämistä sukujuhlien lisäksi, on harrastuksia ja niihin liittyviä erilaisia talkootöitä ja muita.  Jne. 

Asiaa helpottaa onneksi ekstrovertti puoliso, joka mielellään hoitaa osansa näistä treffeistä, harrastuksista ja muista sosiaalisista kanssakäymisistä. Elämä introvertin ja ekstrovertin kesken voi toisinaan olla hankalaa, jos he eivät ymmärrä toisiansa. Meillä onneksi on tässä vuosien saatossa kasvanut ymmärrys toisen luonnetta kohtaan niin, että mun mies ymmärtää, että en ihan oikeasti välttämättä vaan jaksa taipua kaikkiin sosiaalisiin kohtaamisiin.



Tottakai käyn puolison kanssa yhdessä kuitenkin esim sukujuhlissa jne, järjestän synttäreitä lapsille ja tapaan muita ihmisiä. On tärkeää puolisollekin että edes joskus saan itsestäni irti sen verran, että meen edustamaan yhdessä meidän perhettä, eikä puolison tarvi tehdä sitä aina yksin.

Monet pitävät introverttejä itsekkäinä. Ihmiset eivät ymmärrä että emme ole itsekkäitä, vaan meille sosiaaliset tilanteet saattavat toisinaan, tai oikeastaan joka kerta, olla tosi raskaita. Esimerkiksi mä saatan väsyä helposti myös ihan omien lastenikin vaatimaan huomioon, jos heillä on sellainen päivä, että kaikki kaipaavat sitä erityisen paljon. 

Näiden sosiaalisten tilanteiden jälkeen menee monta päivää siihen, että palaudun ennalleen. Oloa voisi verrata melkein krapulaan; on tosi väsynyt ja ajatukset ihan sumuisia. Tätä voi tosiaan kestää jopa parikin päivää.  



Introverttiys on myös hankala piirre työelämässä. Joskus on heti herättyä sellainen fiilis, että ei millään jaksaisi olla sosiaalinen, mutta on pakko koska on työpäivä. Sehän ei ole todellakaan työkavereiden vika, jos oot introvertti eikä sua just nyt huvita, vaan silloin on pakko yrittää orientoitua siihen että töissä oot töissä ja kotona voit sitten ”mököttää” ihan rauhassa. 

Mutta jos sattuu niin, että kertakaikkiaan töissä tai muussa sosiaalisessa tilanteessa ei vaan saa itseään nostettua sen luonteenpiirteen yli just sillä hetkellä, niin lohduttavaa on ehkä se ajatus, että introvertti ei (tai siis mä en ainakaan) koskaan oo kenellekään ilkeyttään hiljainen ja sulkeutunut. Jokaisella on niitä huonojakin päiviä ja niitä tulee muillekin kuin vain meille.

Iltalehdessä oli hyvä kiteytys introverttiydelle! 😁


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asioita, joita kukaan ei kertonut synnytyksen jälkeisestä elämästä pt I

Jokainen joka odottaa lasta, voi valmistautua synnytykseen lukemalla etukäteen mitä kaikkea siinä tapahtuu. Mutta harva meistä tajuaa ottaa selvää asioista, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen.  Siinä kun oot kasvatellut mahaa monta kuukautta ja viimeisillä voimillasi pusertanut muksun ulos reijästä, mistä ei ikinä voisi kuvitella ihmisiä mahtuvan pihalle, voi paikat olla erilaiset. Tai jos oletkin joutunut sektioon. Itselläni on kokemusta kahdesta alatiesynnytyksestä, suunnitellusta sektiosta sekä kiireellisestä sektiosta.  Tässä hieman listausta siitä, mitä kaikkea voi olla mahdollisesti edessä, kun synnyttää lapsen alakautta/sektiolla. Molemmista siis omakohtainen kokemus, eli tää ei oo mikään absoluuttinen totuus joka pätee ja tapahtuu kaikkien kohdalla.  Alatiesynnytyksen jälkeen lantionpohjanlihakset on muisto vain. Siis onneksi sentään hetkellisesti. Siinä kun yrität synnärin vessanpöntöllä tunnustella niitä alapään lihaksia, saattaa iskeä hetkellinen paniikki.  Se tuntuu ih

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”.  Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan.  Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä. Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyv

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady